Etäviikko

On taas pitäny ja pitäny, niinku aina, tulla kirjotteleen päiväkirjaa, mutta koska meillä on ihan koulunkin puolesta jo riittävästi päiväkirjojen tekemistä sekä että yhtä ja toista muutakin puuhaa, niin jostain on joutunu napsiin sitä aikaa sitten niille. Syksy on siis mennyt kovin vauhdikkaasti ja viihtyväisesti, sosiaalisesti kunnostautuen ja porukalla opiskellen. Nyt jo tuntuu, että keväällä koittava porukan eronhetki tulee käymään yli voimien! :)

Etäviikolla ensimmäistä kertaa suuntasin kulkuni kotimaisemiin, ja täytyy sanoa että jonkunlainen kulttuurishokki tämä siirtyminen oli, vaikka puhutaan vaan parin kuukauden poissaolosta. Santala on kuitenkin niin tiivis, ulkomaailmalta kohtuullisen hyvin suojattu yhteisö, että tämmöinen pudottautuminen normaalielämään ihan huimaa päätä. ;) Mulla oli roppakaupalla hyviä suunnitelmia tän viikon varalle, harmi vaan että en ottanut huomioon suunnitellessani, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa vain 7 päivää... Toisinsanoen, olen kyllä jokseenkin saanut kasaan sen lastin, mitä suunnittelinkin täällä käydessä pakkaavani Santalaan vietäväksi (Nina: myös aloet), ja olen toki ehtinyt näkeen melkein kaikkia sukulaisia ja kavereita joita pitikin käydä moikkaamassa. Mutta sitten ne kouluun liittyvät tehtävät, kuten muutama pitempi lukuprojekti, sakramenttitutkielma ja itsenäisyyspäivän juhlapuheen valmistaminen on jäänyt, etten sanoisi, hieman heikoille... Puhumattakaan siitä, että oli niin pyhä tavote vähän levätäkin. Noh, kaikkeen ei voi aina kyetä... :P

Huomenna palajan takaisin Hankoon. Porukat lähtee mua sinne viemään tavaroineni, ja koska pääsemme lähtemään täältä vasta illansuussa, on todennäköistä että perillä ollaan vasta kymmenen - yhdetoista välissä. Porukat meinaa jäädä rannikolle johonkin hotelliin yöksi, niin saavat siinä sitten vähän lomamatkaakin samalla. Saara jää kotimieheksi, Toni on tulossa kuulemma johonkin aikaan perjantai-päivästä seuraksi jääden tänne "anoppilaan" sitten koko viikonlopuksi. Saas nähdä, ehdinkö sälliä tervehtimään enneku lähden! :)

Seuraavan kerran tullaan maisemoihin enskuun puolivälin tienoilla, KD-juttujen merkeissä... Sen jälkeen olis tarkoitus olla viikko Jyväskylässä ja sieltä taas jatkaa opintoja kireelle i Sandö. Voi olla, etten tule ennen joulua sen reissun jälkeen, meillä lienee ihan riittävästi meininkiä opiston suunnalla ja rahatilannekin vähän haraa näitä reissuja vastaan. Sitä paitsi... Oishan sitä suunnitelmissa päästä ensivuonna Jerusalemiin... Eikä ihan vielä taskun pohjalla ole sitä summaa kasassa!

Mut jotain ekstraa mä sentään oon saanu tän etäviikon aikana aikaseks: liityin irc-galleriaan... Aika noloo... :) Mut ihan Santalan sissien takia, siihen yhteisöönhän oli melkeenpä pakko liittyä! En oo sinne vielä saanut valokuvia kun sen yhden ainoan, mutta tarkoitus olis muutama sinne lisätä kunhan pääsen omalta koneelta niitten kanssa järkeileen. Ehkäpä ensviikolla... Tai sitä seuraavalla... Tai joskus... :P Taidan laittaa sinne linkin tuohon mun linkkilistaan, joten saapi käydä kurkkaamassa ja ihmettelemässä jos fiilistä pukkaa!

Ja palailemisiin!

Hehkutusta

Mitäs tässä ensimmäiseksi oikein sanois. Huippua! :) Olen kotiutunut tänne tosi hyvin. Eka viikko oli tietysti enempi tai vähempi semmosta matalalentoa, kun ei vielä oikein tuntenut tyyppejä ja muutenkin koko kouluympäristö oli vielä outo. Nyt kun on pikkasen tutustunut porukkaan ja saanut tuntumaa siihen mitä täällä on opiskella, niin en voi sanoa kuin että eipä olis Hanna parempaan paikkaan voinut tällä haavaa joutua!

Päivät kuluu suhteellisen samanlaisella kaavalla; aamulla seittemältä ylös, suihkuun ja aamupalalle, aamuhartaus, eka tunti puol ysiltä, kymmenen jälkeen kahvitauko parakissa ja puolilta päivin lounas. Lounastauolla kokoonnutaan "yläsaliin" rukoileen (kaikki joilla on fiilistä, meitä on siellä yleensä joku viidestä kymmeneen henkeä) ja kakskyt yli yks jatketaan lähiopetusta. Kolmelta loppuu tunnit ja on iltapäiväkahvi, sen jälkeen vaihtelevasti joko salille Hankoon, futista pelaan, päärakennuksen saliin aerobickiin, lenkille, parakkiin pelaan biljardia tai sit vaan hengaamaan muuten jonnekin, iltaruoka on kakskyt vaille seittemän, jonka jälkeen on ehkä aikaa istua koneella (jos netti sattuu toimimaan ja koulutehtäviltä ehtii), tai mennä saliin lauleskeleen, tai kokoontua kartanon yläkuistille teelle tai Joutseneen katteleen telkkaria... Puol ykstoista menee ovet säppiin, ja yleensä siihen mennessä onkin ihan kuitti, joten ajoissa mennään nukkumaan. Tiistaisin ja torstaisin on saunavuorot, ne pitää aina sovittaa aikatauluihin, maanantaisin on lisäks Unkka, eli semmonen vapaaehtoinen nuorisotyöhomma Hangossa. Perjantaisin pitää ehtiä käymään kaupoilla että saa viikonlopuks evästä, ja lauantai-iltasin on nuortenillat ja sunnuntaisin on yheltätoista vapiksella jumalanpalvelus (seurakuntayhteydestä täytyy pitää huolta). Eli tekemistä riittää... :)

Sit opiskelusta. Meillä alkoi kreikka viimeviikolla, aakkoset on nyt opeteltu ja opetellaan lukemaan kirjoitusta. Ensviikolla aletaan sit tsekkaan sanastoja. Muita oppinaineita meillä on ollu lähinnä opiskelemaan oppimisen suhteen erilaisia kursseja, äidinkieltä, englantia, Raamatun maantietoa ja sit yksi sielunhoidollinen kurssi nimeltä hengellinen elämä ja opetuslapseus. Kaikki on tasasen mielenkiintosta... Ja talven aikana tullaan tekeen töitä lujasti, projekteja on massiivisessa määrin luvassa ja kasapäin kirjallisuutta läpi luettavana.

Voi että, tekis vaan niin mieli hehkuttaa ihan sikana kun tääl on oikeesti niin hienoa olla et ei voi käsitellä... Ja porukka on ihan huippua.

Semmosta tänne. :) Lueskelen teijän muitten blogeja aina kun ehdin, mutten valitettavasti ehdi vastailemaan... Ootte kuitenkin ajatuksissa! :) Iloista syksyä!!

Santalassa

Heippa!

Viikko Santalassa on vierähtänyt sangen vauhdikkaasti. Tänne tultiin ristiriitaisten fiilisten vallitessa, kun eihän mun oikeestaan edes alunperin pitänyt tänne tullakaan. Mutta täällä sitä oltiin, sunnuntain harmaassa kosteassa kelissä, muuttokuorma kireelle pingotettuna. Kartanorakennus, eli asuntolamme, vaikutti kotoisalta ja asetuin tänne pian Riikan avustuksella. Maanantaina ei vielä ollut mitään varsinaista tapahtumaa, joten ehdimme kiertelemään opiston ympäristössä. Illalla oli tervetulojuhla, jonka myötä tunsin oloni oikeasti aika tervetulleeksi vaikka edelleen tuntui hassulta olla keskellä vieraita ihmisiä, jotka enempi tai vähempi tuntuivat ennestään tuntevan opiston väkeä. Tiistaina alkoi tutustuminen opistoon ja opiston käytäntöihin perusteellisemmin, ja illalla vietimme ns tutustumisillan. Hauskoja leikkejä ja yhteistä oloa sen semmosta!

Keskiviikkona saimme vähän makua siihen, minkälaisia tunteja meillä tulee olemaan, lukujärjestykset ja muut aikatauluihin ja työvuorolistoihin liittyvät asiat tuli loppuviikon aikana selville. Hieman harmia aiheutti - ja aiheuttaa edelleen - se, että nettiyhteys langattomana versiona hieman takkuilee, toimii siis sillon ja tällön. Joten sanottakoon tähän väliin, ettei ihan kauhean säännöllisä kuulumisia täältä välttämättä pysty kirjottelemaan... Mulla oli suunnitelmissa kirjottaa oikeen "päiväkirja" joka päivältä viimeisestä työpäivästä tähän hetkeen, mutta siihen ei taida olla tuon nettiyhteyden takia oikeen mahdollisuuksia, se kun pätkii kuinka tykkää! :)

Meillä on siis täällä opistolla ihana kotoista asuntola Vanha Kartano (alias Tipula:), jonka siivosimme Riikan kanssa tänään, meillä on siivousvuorolistat ja nakki viuhahti meille ensimmäisenä. Huoneemme on suuri, marjapuuron värinen ja valoisa - ikkunat etelään päin. Kaappitilaa on runsaasti ja olemme saaneet tästä tosi kodikkaan, pikku kehu tähän väliin. :) Asuntoloita täällä on kartanon lisäksi Kuunari (pääasiassa poikien), Joutsen (ISBM:n ja muitten porvarien :P uusi hieno asuntola), ja lisäksi yksi rivitalo ja kaksikerroksinen iso omakotitalo joissa on perhehuoneistot. Opistolla on sangen herkullisia ruokia valmistava keittiöhenkilökunta joka huolehtii sapuskapuolesta aina arkisin, mutta näin viikonloppuisin teemme asuntoloissa itse eväämme. Hangon keskustaan täältä tulee kymmenisen kilometriä ja olemme tuon taivaltaneet jo kerran polkupyörillä, ja kerran osittain kävellen, autolla ja junalla. Hanko on kaunis pieni kaupunki, ja sekä siellä että täällä opiston tiluksilla (jota on yli 960 hehtaaria) on mukava kierrellä. Ollaan Riikan kanssa jo käyty tuossa lähimaastoissa lenkillä (jopa ihan hölkällä- huom, _minä_ hölkällä) ja kierrelty merenrantamilla muun muassa Leirisaaressa, jonka kalliolla on kiva istuksia ja tuijotella merelle. Iltaohjelmasta täällä vielä sen verran, että joka illalle meillä on tekemistä. On yhteissaunoja, uinti- ja kuntosalireissuja Tammisaareen, opiston oma aerobic torstaisin ja jos vaikka jotakin pientä piiritoimintaa. Viikonloppuisin tietysti järjestettyä ohjelmaa on vähemmän kun valtaosa opistolaisista lähtee kotikulmille.

Siitä puheen ollen, koitin tuossa kartoittaa tilannetta, onko sinne omille kulmille kuinka kukaan liikehtimässä, ja onhan täällä yksi vammalalainen poika jonka kyydillä toisinaan pääsemme kulkemaan likemmäksi kotimaisemia hivenen yksinkertaisemmin ja edullisemmin kun julkisilla.

Jaaa mitä tulee itse opiskeluun, niin töitähän täällä tulee piisaamaan. Pienen alustavan lukuvuosiesittelyn jälkeen selvisi, että projekteista ei tule olemaan pulaa. Kasapäin kirjallisuutta on läpi kahlattava ennen kevättä ja niiden lisäksi henkilökohtasten päiväkirjojen jne pitäminen on viritettävä toimintaan jotta pysyy selvillä edistymisestään. Kyniä kuluu, paperia kuluu, energiaa kuluu... :) Mut sitähän sen pitikin olla!

Vähän on tietysti ikävä kavereita ja kotiväkeä, mutta muuten täällä menee siis kaikinpuolin kivasti! Olen pahoillani, etten pysty päivittämään tätä niin usein kun haluaisin, mutta koitan kuitenkin käydä edes lukemassa muiden blogeja ja pitää itseäni vähän selvillä kotipuolen kuulumisista!

Iloista syksyä, palataan asioihin!! :)

TJ1

Hassua miten aika kuluu... Tänään tarjottiin Sari Si:n kanssa läksiäispullat ja saatiin virman puolesta läksiäislahjat: kahvimukit virman logolla ja Korsun keittokirjat. Mä kyl aattelin et saatan vielä käydä ruinaamassa semmosen sinisen kauppakassin, kun se näyttää niin kauheen kätevältä... Tuli onneksi päivitys siihenkin muotiin kun tuo mammalomittaja on täällä pistänyt vähän uudella tuulella noita korruptiokaappeja mallille. Mutta huomenna siis viimenen työpäivä. Ja ne SPS:n juhlat, joihin ei meinannu millään keksiä päällepantavaa...

En mä sitten pessytkään niitä mattoja lomallani. Äiti lupas kiikuttaa ne omien mattojensa muassa pesulaan, kun sillä on bongattuna yks hyvä ja edullinen paikka minne vie tässä syksyn aikana (oletettavasti) yhden kuorman. Mutta kaikkea muuta mä sitten pesinkin, ja yks lämmin päivä meni siinä rallissa kevyesti. Eilisen sen sijaan pötkötin auringossa ja nautin olostani, ai että teki hyvää vähän aikaa ihan olla vaan! Maanantaina lainasin äitiltä autoa ja vein sen puoli yhdeksäksi töihin. Poikkesin samalla reissulla Essin luona aamukahvilla ja sieltä ajelin kymmeneksi hierottavaksi. Se teki hyvää se! :) Iltapäiväksi olin suunnitellut käydä Aadaa moikkaamassa, mutta se vierailu meni sitten epäonnistuneen aikataulutuksen myötä puihin... Joten en sitten nähnyt toista kummityttöäni laisinkaan ennen Hankoon muuttoa. Emmiä ja muita kävin moikkaamassa sunnuntaina niinkuin suunnitelinkin, käytiin buickilla ajelemassa ja vaihdeltiin päällimmäisiä kuulumisia. Illalla kävin vielä kirkolla fiilistelemässä kun seuraavaan vierailuun saattaa tässä mennä sitten aikaa.

Muuttopakaasitkin on nyt suht mallillaan. Viimetingan järjestelyt täytyy kerta jättää siihen viimetinkaan, niin en ole sitten isommin stressaillut niistä. Ei periaattees tarvi sit enää muuta kun tulla sunnuntai ja päästä jollakin Hankoon...

Lauantaista on tulossa vauhdikas. Jos on kiva keli (tai edes poutaa), oon suunnitellut liikunnallista iltapäivää pesäpallopelin katselun tiimoilta! :) Täkäläiset äijät pelaa supereihin noususta kotikentällä ja koska en sitten yläasteen jälkeen ole perehtynyt kyseiseen peliin, vois ihan kiusallansa mennä sitä katseleen. Ja illaksi on luvassa Eevan ja Jussin tuparit, joten sunnuntain puolelle menee varmaan kotiutuminen. Toivottavasti ei ole liian innokkaita Hankoon kyyditsijöitä että sais nukkua kuitenkin riittävästi!

Kuulumisia

Tähyilen täältä aulan ikkunoista ulos ja pidän peukkuja pystyssä että poutainen ilma jatkuis ainakin huomiseen saakka. Muutama säkillinen likasia mattoja odottaa pesulle pääsyä, ja olis mukava että ehtisivät kirjaimellisesti hyvän sään aikana valumaan isommat ihan ulkosalla. Odotan ihan innosta villinä sitä pesuoperaatiota kun painepesuri on edelleen rikki, ja joudun käyttämään tätä perinteistä saunanlaudetekniikkaa juuriharjoineen ja mäntysuopineen. On luvattu että epävakaista pilvenharmaata pukkais viikonvaihteessa, mutta jos vielä huomenna olisi ilmat niinkuin nyt, eli kohtuu lämmintä puolipilvistä, niin ehtisin matot pesasemaan.

Töissä TJ2. Olen työni hoidellut sille mallille että ei tarvi kenenkään kauheasti kärsiä perinnöstäni. Jos viimekuu olikin aivan kaamea, nyt on taas vaihteen vuoksi ollut mukavan rauhallista ja työtahti rentoa. Täällä on puhuttu että laittavat tulevaisuudessa paikan hakuun, mutta minkälaista henkilöä siihen tarkalleenottaen halutaan, on vielä vähän auki. Eli en tiedä ollenkaan olisko musta jaolle vai ei. Olen kuitenkin varautunut olemaan Santalassa toukokuun loppuun, ja fiilikset on kovin rauhalliset, kävi niin tai näin.

Tänään alotan viiden päivän kesälomani! Oikeesti se kestää vain kolme päivää (ma-ti-ke), mutta lasken viikonlopun lomaksi kun se viis päivää kuulostaa pikkuisen paremmalta ;) Oon kyllä nyt Osaralla majaillessani oikein tieten ottanut niin rennosti kun suinkin, viettänyt paljon aikaa kavereitten kanssa iltasin ja jättänyt kaiken muuttoressaamisen jatkuvasti jaloissa pyörivistä pakaaseista huolimatta. Lasken sen varaan, että siinä viimetingassa saa kaikkein tehokkaimmin aikaseksi eikä tule turhaa hikoiltua asiaa pohtiessa etukäteen. Lomallani tosin ajattelin tehdä perustavaa siistimis- ja järjestelytyötä omaisuuteni suhteen sen mattopyykin ohessa. Maanantaille tilasin hierojalle ajan, joten matot pitäis saada pestyä sitä ennen. Lisäksi olen ajatellut vierailla kummityttöjeni luona viikonvaihteen aikana, ehkäpä sunnuntaina Porissa ja maanantaina Änkön aukeella (sikäli kun saan Tiinan kiinni ja jos heille sopii). Kun kerran päiväksi auton lainaan, pitää se hyöty käyttää tehokkaasti hyväksi!

Kesän aikana on päässyt rapistumaan ikävästi. En ole ehtinyt juuri käymään lenkillä ja sen alkaa huomaamaan lihaskunnossa pikkuhiljaa. Maha alkaa olemaan (myös:) sisäisesti huonossa kunnossa, katarrivaivat iskee kun se on tuo ressi laittanut hapot kiertämään. Että tässä sitten syksyn mittaan luvassa kova kurinpalautus sisäisesti ja ulkoisesti! :) Saa nähdä kuin eukko pysyy tavoitteissa... ;)

Nyt hipsin kotia kohti. Palatkaamme!

"kirjoita niin kuin sanot:"

1.Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Meijän Saaran punanen mekko sopii mullekin.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarvitsä apua siinä sun läksyssä, minkä murmeli anto?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Ok, tehään sit niinku sanoit.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu sano et hakee meijät tos varttia vailla kuus.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mä myöhästyin siitä Helsingin junasta ni menin sit bussilla.
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Tiäks missä mun veljen fööni on?
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiks sä sitä hametta mitä kattelit viime viikolla siä hooetämmällä?

Pohja kopioitu Nipsun vuodatuksesta, ja se on vapaasti kopioitavissa eteenpäin jos joku haluaa aikansa kuluksi kirjotella moista! :)

Taas muuttotoukka matkaan käy

Nyt on viikko tehty muuttoo ja alkaa pikkuhiljaa oleen asunto autiona. Teemu hakee tänään sängyn, ja itse pakkaan pöydän, mattorullat, verhot ja viimeiset muuttolaatikot auton perään ja kiikutan Osaralle säilytykseen. Kirjahylly sai eilen uuden kodin siivooja-Jossulta (onneksi on pois meijän väen vaivoista) kun se ensin väellä ja voimalla hajotettiin ja pakattiin escortin boksiin. Kummallista miten voi pieneenkin asuntoon saada mahtumaan niin valtavasti tavaraa, 6 lastia oon tähän mennessä kuljettanut säilöön jos tätä viimesintä kirjahyllykuljetusta ei lasketa. Melkonen homma on tuosta... Mitä se onkaan omakotiasujilla... *ei tahdo miettiä*

... ja sori jossoon syntyny -päivä :)

Taas päästiin siihen vaiheeseen kesää, että Jaakko-poika viskaa kylmällä kivellä sisävesiä. Ihan vaan notta olis ikävämpää käydä synttäriuinnilla :) Mulle on jopa laulettu tänään jo kerran, harvinaista hupia se!

Olotilat pään sisällä on jo tasottunu, ei enää kuohu ja kiehu niin valtaisasti. Viikon oon nyt sitten syöny beetasalpaajia ja niitä paniikkihäiriönappeja (joista ei mun mielestä ole ollut ihan hirveesti hyötyä). Toivottavasti ei tarvitse jatkaa niitä enää kauaa.

Muuttopäiväkin vähän lykkäänty, sovittiin sen uuden vuokralaisen kanssa, että avaintenluovutus tapahtuu 4.8., joten periaatteessa sain viikon lisäaikaa tehdä muuttoa. Tosin nyt oon perjantaista maanantaihin vapaalla kun pidän pari pekkasta pois, joten olis hyvää aikaa touhuta muuttohommia. Varmaan isoimpia huonekaluja rotvataan sit perjantain aikana.

Nyt taidan mennä kahvitteleen yläkertaan, toin sinne suklaahippukakkua ja minipusuja... :P

Kuulumisia

Vähän tarinaa taas Ikaalisten kulmilta.

Heinäkuu on mennyt töiden merkeissä sangen nopeasti. Väki on todella vähissä ja normaalisti niin hiljainen heinäkuu on kyllä teettänyt töitä meillä kaikilla lomattomilla ja niillä joilla on lomat pakon sanelemana jolloinkin muulloin kun nyt. Oon koittanut ottaa hommat suhteellisen löysin rantein, vaikka tiedän että noissa vois vielä olla pingottamisen varaa että aikataulut olis kaikkein asiakasystävällisimmät, mutta toisaalta mut on laitettu tuolle paikalle 'extempore', enkä siis myöskään kanna täyttä vastuuta töistäni. Kaikki on kuitenkin sujunut suht hyvin, eikä mitään isompia kämmejä ole sattunut, eikä ääripääpessimistisesti uumoiltua työryöppyä olekaan tullut (kiitos valveutuneiden ((tai laiskojen??)) kuluttajien). Olo on kuitenkin toisinaan niinku joku ois tuikannut muhun jotain myrkkyä: huimaus + tärinät + oksetus = paha olo on varjona perässäni jo kolmatta viikkoa. No ressistähän se johtuu, vaikka kaikki oireet viittaakiin epäilyttävästi raskausajan oireisiin... En vaan osaa rentoutua kun on jotenkin niin jännittynyt jatkuvasti suorituspaineittensa alla. Ja ainahan mä oon mahallani ressannut, ei tämä mitään uutta ja ihmeellistä ole!

Viime lauantaina yksi tyttönen kävi katsomassa tätä kämppää, todennäköisesti muuttaa tähän elokuun alusta. Itse olen jo pari muuttolastia vienyt Osaralle kulkeissani, ja tänään tässä koitin vähän siivoilla paikkoja ja inventoida kaikkea sälää. Eihän nää mun romuni mihinkään mahdu jollen osaa heitä raakasti meneen tai vie ystävällisesti kirpparille toisten murheeksi.

Oon tässä miettinyt vakavasti notta pitäsin sen elokuun toka vikan viikon ihan vaan rehellistä lomaa. Ei taida tulla kovin hyvää syksystä jos en saa vähän huilata töitten ja koulun välissä. Yks viikko saa piisata silti, ehdin ehkä sinä aikana peseen mattoja Osaralla jne (tai sitten vaan jätän ne ens kesälle...). Se viikko olis kiva olla vielä täällä muutenkin, vaikka toki se leirikurssille lähtökin kovasti houkuttelee. Mutta sillon olis 24. päivä SPS:n kesäjuhlat ja 25. päivä Eevan ja Jussin tuparit, vois siinä pitää ikäänkuin läksiäisiä sitten samaan rahaan. Kun sitten voi mennä taas aikaa jonkun verran kun seuraavan kerran paremmin täällä liikuskelen. Niin siis sen lomaviikon suhteen sen verran vielä, että se järkkääntyi sittenkin ihan kivasti kun kyselin palkanlaskijalta minkämoinen lomapäivätilanne pekkasineen mulla olis, että olisko se mahdollista ollenkaan pitää lomana sen koulun takia. Nyt vaan sitten jännitän mitä Tuula asiaan sanoo kunhan lomaltansa tulee, kun kyllä se voi vähän naamaa kurtistaa mun lomasuunnitelmani kun ei siellä sitä porukkaa liikaa silloinkaan vielä ole.

Mutta jotta selviäisin aamulla edes kohtis kivuitta ylös sängystä, nyt on syytä alkaa tuijotteleen silmäluomia. Omia.

*****

En oo koskaan nähnyt Shanghain valoja,

kruununjalokiviä tai miekkakaloja

Mutta tänä yönä kun olet viimein siinä,

en kaipaa länteen enkä itään

ei multa puutu enää mitään

~

Siis loistakoon Shanghain valot

tai valaiskoon

yötä New Yorkin talot

Mä suljen silmäni

ja nukahdan

sun viereen

Viimeinkin

~

En oo kuullut sademetsän aamua,

minareettihuutoja tai alppitorvia

Mutta tänä yönä kuuntelen sun hengitystä

Ei mulle kauniimpaa oo mikään

Ei eksyttäisi seireenikään

~

Siis loistakoon Shanghain valot

tai valaiskoon

yötä New Yorkin talot

Mä suljen silmäni

ja nukahdan

sun viereen

Viimeinkin

*****

Kesä kuluu

ja muutto lähenee. Oon jo yhden muuttolastin vienyt Osaralle, mutta tuntuu että tavaraa on kerääntynyt tripla määrä siihen mitä kolme vuotta sitten ekaan kämppään sieltä vein. Pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni ja siivota joka nurkka inventaariomeininkillä, että sais kaiken turhan ja tarpeettoman pois alta ennen kun siirtää ne säilytettävät minkä minnekin. Sohva ja tuolit pitäis varmaankin saada mahtumaan Salosen vintille, ja pahvilaatikkomuuttokuorma (astiat, liinavaatteet, verhot, kirjat) varmaankin sulloa Osaralla johonkin. Ruokaryhmälle pitäis löytää paikka, se on sinänsä hyvä kun sen voi purkaa... Sänky lähtee Teemulle, ja tarjosin sille muitakin huonekaluja jos meinaa omaa asuntoa jossain vaiheessa miettiä. Kirjahylly on vielä kysymysmerkillä, kun Saara haluais sen huoneeseensa, mutta koska se on oikeesti semmonen rotjo niin ihmettelempä miten se sinne siirrettäisiin. Ja sitten lukematon määrä jos jotakin tilpehööriä pitäisi vielä plokata kirpparille... Tässä tilanteessa olis todellakin helpompaa jos olisi oma auto...

Täällä on oikeestaan tapahtunut vaikka mitä, mutta en taida jaksaa kirjottaa niitä tänään. Töitäkin olis jonoksi asti tehtävänä, joten ei viitsi kuluttaa työaikaansa enää tätä nykyä blogiharrastukseen... Kotoa netti katkeaa 20. päivä, mutta ei ole mitään takeita siitä että ehtisin sielläkään yhtään sen enempää istumaan.

Joten palailemisiin...

Kynnet lyhenee...

Töissä ressi jatkuu. Kun yksi ongelma laimenee, uutta pukkaa. Mä oon käyttäny karkkiautomaattiin jo kaikki kolikkoni, lievää stressisyömistä ilmassa, ja perästähän se sit näkyy ja kuuluu varmasti. Kunhan en tulis kipeeksi, ulkona nimittäin sataa ja on aina hienoinen riski kastua jälleen läpimäräksi. En oo käynyt kunnon ruokakaupoilla aikoihin ja ravinto on ollut tosi yksipuolista ja sisältänyt paljon kahvia... Saa nähdä missä kunnossa sitä ollaan siinä vaiheessa kun pitäs kouluun lähteä!

Mutta juhannus meni hienosti. Meillä oli ihanat ilmat ja kiva porukka, näin muitakin tuttujakin muutamia. Tällä viikolla alkaa satahämesoit ja aktiolaisryhmä saapuu taas vieraiksi srk:lle keskiviikkona. Tänään olis kirkolla yks kokous, johon pitkästä aikaa olis kiva osallistua, pääsis vähän rauhottuun tän työmeiningin pyörityksestä...

Sanoin tänään irti vuokrasopimuksenikin. En oo vieläkään tosin saanut ketään kiinni Santalasta jotta olisin voinut varata paikan asuntolasta, mutta yritän ahkerasti soitella toimistolle asian korjaamiseksi. Eiköhän kaikki järjesty vielä...

Juhannusviikko!

Mitenkäs mä ajattelinkaan, että nyt tämän uuden blogin aikaan sitten varmalla käyn kirjottamassa päivittäin kuulumisia. No, jos totta puhutaan, olisin mielelläni vaikka käynytkin purkamassa tuntoja, mutta ei ole kyllä revennyt energiaa laisinkaan siihen näiden työpäivien jälkeen saati sitten aikana! Meillä on lievä paniikki ollut toimistolla jo yli viikon, lomat painaa päälle ja varahenkilöstressi kuluttaa yhtä jos toista työntekijää. Mulla itelläni lähes triplaantu työmäärä tällä viikolla, mutta Luojan kiitos enää ei juhannuksen takia puhelimet soi ihan niin tiuhaan kun tähän saakka. Ehtii hieman hengähtää... Eilen kyllä illalla jo tuntu siltä, että pää hajoo, ei voinu kun maata hiljaa paikallaan ja yrittää positivoida ajatuksia ettei romahtaisi. Kaverit katteli huolestuneena vierestä...

Eilen oli Satulla kauneudenhoitokutsut, amwayhin kuuluvan Artistryn tuotesarjan kosmetiikkaa. Amway kyllä kieltämättä teki vaikutuksen kaikella tuoteteknologiaan ja yritystoimintaan liittyvällä brassailulla, on kuulemma maailman vanhin verkostomarkkinointiyritys. Vuodesta 1964 toiminut ja liikevaihtoansa vuosittain kasvattanut maailman laajuinen firma vois tuon esittelyn perusteella mainostaa: "Meillä tehdään rikkaita ihmisiä"... Tällä hetkellä amway toimii pääasiassa nettikauppana, ja kattaa tarjonnallaan HobbyHall-tyyppisesti kaikkea kaikille, sillä erotuksella että kaikki tuotteet on saman yrityksen erityisessä tuotesuunnittelussa hiottuja, luontoystävällisiä ja huippuraaka-aineista valmistettuja amwayn omia tuotteita. Täytyy silti sanoa, etten oo kyllä koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta. Kyllä sitä tavaraa maailmaan mahtuu... Jos jonkin näköstä... Ihan mielenkiintoinen silti, sekä tuotteittensa puolesta että ansaitsemismahdollisuutena, koska sillä ihan oikeasti monet suomalaisetkin tienaavat jopa 40 t€ vuodessa... Keskimääräinen jälleenmyyjän tienisti (nyt puhutaan niistä, jotka oikeasti panostavat toimintaan omalla toiminimellä tehden tätä viikkotyönään n 30 h viikossa) on pari tuhatta euroa kuukaudessa, ja tähän pitää huomioida se, että kaikki sieltä itse omaan käyttöön hankitut tuotteet on jo tuosta summasta miinustettuja. Eli. Jos haluat erilaisen työn, ja olla oman itsesi pomona, go for it...

Mitäs viikon aikana taas on tapahtunut... Viikonloppu meni nopeasti, perjantaina lähdi töitten jälkeen Eevalle, poikettiin yhdessä puodissa josta ostin kivan jakun, ja jatkettiin niiden uudelle asunnolle saunomaan ja iltaa istumaan. Lauantaina haettiin Saaralle Raisiosta aika paska kulkuneuvo ja illalla oli saunailta Visaloilla, jonka jälkeen menin Osaralle yöksi Mantan kaveriksi kun porukat oli reissussa. Sunnuntaina juhlittiin parit rippijuhlat, ja maanantaina käytiin vielä rassaamassa Vahossa asuntovaunua, tiistaina auttelin Riikkaa muuttohommissa ja tehtiin Essin kanssa puolentoista tunnin iltalenkki. Siinä varmaan ne tärkeimmät... Tulevasta juhannuksesta sen verran, että vaunu + osa porukasta lähtee jo tänään Keuruulle, itse ajelen Katan kanssa sinne huomenna perästä. Siellä sitten oleskellaan sunnuntaihin tällätietoa, jos ei hirveesti ala kyllästyttään tai vauvu tursuaan ihmisistä. Mutta nyt mä menen ruokkikselle, ja sitten jatkan hommia joita mun ois oikeesti pitänyt tehdä tämäkin aika... =/

Linnavuori

Historian lehtien havinaa...

Suomen vanhin linna, Ikaalisten Iso-Röyhiössä sijaitseva Arasalon linna - tai rauniot jotka siitä ovat vielä jäljellä - on sangen mielenkiintoinen retkipaikka. Käytiin siellä Miikan kanssa eilen, ja totesin, että paikka on ehkä spookympi kuin äkkiä voisi kuvitella. En ehkä suosittelisi sinne poikkeemista pienten lapsien kanssa tai huonojalkaisen toverin kanssa, pudotus vuoren laelta on nimittäin melki joka suuntaan melkoisen huima. Paikalta on aivan upeat näköalat, ja silloin viikinkien aikaan luulisin sen olleen vielä avarampi, ehkäpä esi-isämme hakkasivat rinteillä kasvavat puut linnakkeen rakennusmateriaaliksi. Vuorelta avautuva näkymä on täytynyt olla säteeltään useita kilometrejä, ja ainakin sinne sytytetty roihu vihollisen lähestyessä on hälyttänyt asukkaat pakenemaan turvapaikkoihinsa pitkienkin matkojen päästä. Outoa, että paikalliset eivät tänäpäivänä ole paikasta sen tietoisempia kuin ovat, kun en kenenkään ole koskaan kuullut puhuvan vuoresta.

Paikallishistorian kurssilla kerrottiin, että linnake olisi ehkä Suomen vanhin. Tieto perustuu tutkittuihin tosiasioihin siitä, että Suomessa asutus on keskittynyt vain tiettyjen vesistöjen alueille, ja tämä Suur-Kyröksi kutsuttu alue on ollut yksi varhaisimmista asutetuista seuduista koko maassa. Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että Arasalossa on ollut asutusta viikinkien aikaan, ja viikinkien kulkureittien historiaa selvittäessä on voitu tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä vuosisataa on eletty kun linnake on alunperin rakennettu.

Tänä päivänä koko vuori on sangen luonnonmukaisessa tilassa. Myrsyissä kaatuneita puun runkoja ei ole vuosikausiin raivattu, ja kapea polun tapainen näyttää lähinnä satunnaisten marjastajien käyttämältä. Ei uskoisi, että kyseessä on historiallinen nähtävyys, kansallinen ja maisemallinen rikkaus, josta pääsisi ilmaiseksi nauttimaan jos tietäisi sen olemassa olosta. Jotenkin salaperäiseksi asian tekee juuri se, ettei linnasta juuri tiedetä, edes nettiin perustetut muinaislinnatutkimukset eivät kerro Arasalon linnasta mitään. Harmi. Olis tosi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea linnasta on saatu selville, spekulaatioita myöten. Ne ne parhaita useimmiten onkin! ;)

Jumissa

Miksihän ihmisaivojen pitää joskus jumittaa niin raskaasti. Tuntuu että pään sisässä olevat ajatukset kiertäis kehää, olis jotenkin kangistuneet kiertään samaa vanhaa ja kulunutta rataa, eikä pääsis loikkaan siitä millään pois. Mitenhän sen kierron katkasis ajoissa... Hmmm. Toisinaan on aikoja että pää tuntuu ihan oikeestikin melko selvältä ja ajatukset positiivisilta ja kirkkailta, mut miten voi olla ettei tarvii isookaan tönäsyä - välillä tuntuu, että pieni puhalluskin sopivasta suunnasta auttaa - niin taas ollaan kehäraakkina. Yäk. Mä en jaksais millään enää käydä noita ajatuksia läpi ainootakaan kertaa, kun ei siitä mitään hyötyä ole...

Viikonloppu oli virkistävä. En ottanut ressiä mistään, olin vaan. Lauantaina kävin äitin kanssa kaupoilla ja juomassa aamukahvit kosken torilla. Iltapäiväksi menin töihin yrittäjien järjestämään toritapahtumaan tähän Ikaalisten torille, meillä oli siinä lämpöisissä merkeissä ihan puuhakas iltapäivä. Illalla lököttelin porukoilla saunassa ja nautiskelin grilliherkkuja, makkaraa, maissintähkiä, aurajuustolla ja pekonilla täytettyjä tomaatteja ja herkkusieniä... Eilen sunnuntaina käytiin Salmenharjussa ja hakemassa Luhalahdesta Toukosen meidän kulmilla kaatama kettu. Siis täytettynä. Manta sai hepulin kun näki sen kotona, ja varmaan vieläkin kiertää pälyilemässä sitä, luulee varmaan että se hyppää sieltä minä hetkenä tahansa jonkun laumanjäsenen kimppuun... :)

Kävin juuri parin tunnin lenkillä. Nyt pitää vielä nauttia kuivista keleistä kun loppuviikoksi onkin sitten luvattu kylmää ja sateita. Just kun mä pääsin capri- ja toppivireeseen. Ei voi aina voittaa. Kello tulee puol ykstoista ja sain juuri hörpättyä pohjat iltateestä. Väsyttää ihan vietävästi...

Baruch haba beshem Adonai...

Viikonloppua ja aurinkoon pääsyä odotellessa täällä viileissä sisätiloissa ja koitan ottaa kaiken ilon irti työpäivistä. Eilen täällä kävi joku säätämässä ilmastointia ja tänään on kuin onkin lämpötila laskenut 23,6 asteeseen siitä 27:sta. Tosin mä en valittanut siitäkään lämpötilasta, kun ite joudun aina pitään pitkähihasta päällä näillä normaaleilla keleillä, tää ilmastointi tekee semmosen vedon että muuten palelee.

Saatiin tiistaina vaunu pestyä. Meni semmonen reilu tunti pesupuuhassa ja jotenkin tuntu ettei se nyt ihan hirveesti kummentunu... Sisältä se varmaan enemmän on ollut laittamisen tarpeessa, mut Miika ja Riikka oli sen joku aika sitten siivonnu jo hyväksi. Vielä patjat ja verhot niin se on vallan mukava majotuspaikka meijän rymyporukalle... :)

Käytiin eilen äitin ja Saaran kanssa kattomassa pikku Topia Salosella, ja kun mentiin sinne niin poika oli päiväunilla. Kesken unien kun heräsi, niin meni likemmäs kolme varttia ennenkun Topi uskalsi mummin sylistä pikkusen liikkua, ja siinä sitten vasta pikkasta ennen lähtöä Topi alkoi leikkimään ja seurustelemaan emidän kanssa. Voi että sitä vierastutti niin kovasti tätit ja mummut ettei meinannut mitään tulla! :) Mutta kun vauhtiin pääsi, niin kovasti löytyy vauhtia pienestä miehestä! Ja ne ilmeet... Ja päristelyt! Tätit oli ihan myytyjä! ;)

Tänään Elisabet tuo lisää kippoja kaappeihini. Mikä lie operaatio kuukauden päästä kun pitäs alkaa pakkailemaan tavaroita ja roudaan säilytykseen, kun kokoajan nurkkiin pukkaa lisää kamaa. Täytyy varmaan toisesta päästä jo laittaa kirpparille vanhoja, ei kai se muukaan auta!

Nyt jatkuu taas työt, vielä hetken aikaa päivää jäljellä.

Ei me sitten eilen päästykään lähtemään vaununlaittoon. Ei ollut kuulemma tarpeeksi lähellä vesipistettä, että ei oltaisi saatu vesiliitäntää painepesuriin. Onneksi siis on semmonen lainassa ettei tarvi käsin alkaa hinkaamaan! Tänään Ilkka oli luvannu siirtää vaunun paremmalle paikalle, niin että mennäänkin sitten vasta tänään sinne.

Eilen käytiin sitten Miikan kanssa vaan vapsussa kunnei sinne Vahoon sitten lähdettykään, ja nähtiin siellä tuttuja! Viimesyksyn Israelin reissulla paremmin tutuiksi tulleet Kaisa ja Antti oli tulleet poikkeemaan kotimaisemissa ja eksyttiin samaan aikaan kaupoille. Oli ihana nähdä niitä pitkästä aikaa, ja tuli taas ihan fiilis lähteä Isareliin... :) Mua kyllä vähän pisti nolottaan kun tosiaan oltiin Miikan kanssa kahestaan liikenteessä ja sit nähtiin vanhoja tuttuja, kun voi aavistaa mitä ne ajatteli asiasta... Ilmeet oli hieman hämmentyneitä. Ja sit vielä niittinä Miikan porukat pelmahti vapsun pihaan parahiksi ja musta tuntu että ne vähän virnisteli meille. Kauhistus... Vierastan aikalailla ajatusta... Enkä kyllä yhtään haluais kenellekään selitellä asian laitaa, niin viaton kun se onkin... Näin pienellä paikkakunnalla kun jututkin usein liikkuu nopeemmin mitä arvaakaan. -_-

Loppuviikoksi on luvattu kivoja kelejä! Onneksi päivät on niin pitkiä että ehtii nauttimaan auringosta töitten jälkeenkin vielä. Lauantainakin oon luvannut olla töissä, yhestä eteenpäin toritapahtumassa täällä Ikaalisissa. Täällä on joku paikallisten yrittäjien tempaus johon ollaan osallistumassa, ja mulle heitettiin nakki (en laita kyllä yhtään vastaan, lauantailisäthän siitä pukkaa;).

Ilmotin eilen esimiehelleni että lähden syksyllä opiskeleen teologiseen. Tuula oli tosi positiivinen ja onnitteli kovasti pääsystä, sanoi että kuulostaa varsin sopivalta alalta mulle. Sovittiin että pidän elokuun viimesen viikon lomapäivistä vapaana joten pääsen sitten alottaan koulun samaan aikaan kun muut. Tällä hetkellä näyttäis etten silti pääse osallistuun sille leirille, mikä on tarkotettu kaikille uusille tulokkaille, mutta eipä tuo hirveästi tahtia haitanne... Mieluummin tienaan vielä sen aikaa, kun luulis sitä sitten tutustuvan porukkaan ihan kohtalaisesti koulun alkaessakin. Mut voihan tilanne vielä muuttuakin, jos vaikka sais pekkasista ja jämälomapäivistä koottua sen viikon verran vapaita! :)

Lämmintä piisaa! Viikonloppuna oli aivan ihanat ilmat, ja lauantain ylioppilasjuhlat kahlattiin hyvällä fiiliksellä läpi. Kolmet juhlat, kolmet yo-kakut ja muut herkut tais jäädä muistoksi vyötärölle, ettei tarvi heti unohtaa tuoreita ylioppineita. Mutta sai sitä sentään muutakin viikonloppuna tehtyä, lauantaiaamu meni pyykin pesussa ja illalla vielä grillailtiin Osaralla. Ihan viimeiseksi lauantai-iltana lähdettiin lakkijatkoille Miikan ja Riikan kanssa, Riikka kun lähti eilen sitten vielä kahdeksi viikoksi mökkeilemään itä-Suomeen. Ei sitä vanhat kovin myöhään jaksa enää heilua, joten yhden aikaan oltiin jo kotona. Käytiin vaan ajelemassa, syömässä ja Inkulan sillan alla vakoilemassa lepakoita. :)

Sunnuntain vietin valtaosaltaan pihalla auringossa, aamupäivällä istuskeltiin äitin kanssa freetimecenterin edustalla ja kuunneltiin omenapuun ympärillä pörrääviä kimalaisia. Iltapäivällä käytiin Salosella jäätelöllä ja hyödynnettiin sielläkin "ulko-olohuonetta", pihakeinua ja aurinkotuoleja. Illalla kirkon jälkeen lähdettiin vielä Essin kanssa koiria viemään, heitettiin puolentoista tunnin lenkki ja käytiin vielä Sammissa iltateellä kun ei enempää kävellä viitsitty.

Tänään tuli töihin uusia kesätyöntekijöitä ja tuli siitäkin ihan kesäinen fiilis. Tosin kovasti olis hinku päästä jo ulos, siellä kun on niin ihanan lämpöisen näköistä ja olis kiva ruskettaa itseensä mieluummin kun istua ilmastoidussa konttorissa neuletakki päällä... Eilen tosin sain kuitenkin poltettua selkääni, vaikkei päivällä siitä ollut kyllä mitään tietoa. Illalla kun vilkasin peiliin, niin huomasin kuinka järkyttävät kirkaanpunaiset raidat olin selkääni päivän aikana saanut, mutta kipeäksi se ei silti oo äitynyt. Ehdin jo niin kehumaan kotoväelle, että mä en oo sit yhtään palanut, mutta taisin juhlia liian aikaisin... ;)

Tänäiltana ollaan kaiketi lähdössä Miikan kanssa peseen yhtä asuntovaunua Vahoon. Meijän olis tarkotus lähteä sillä juhannusreissuun Keuruun suuntaan, mutta koska se on seissyt pari vuotta kylmillään ja on aika karmeessa kunnossa, niin tarvii vähän nähdä vaivaa ennenkun voi majottua sinne. Saa nähdä mitä me saadaan aikaseks siellä kun ei oo kumpaakaan pituudella pilattu... Minkämoisten telineitten avulla me se sitten pestään, jää nähtäväksi! :)

Lieneekö aloe barbadensiksen ansiota että en ole vilustunut, vaikka tällä viikolla useampaan otteeseen oonkin kastunut ja palellut. Laskeskelin että 2 kuukautta tulee täyteen kun oon sitä FLP:n aloeta sisäisesti käyttänyt, ja oon taipuvainen uskomaan että se on auttanut moneen epäkohtaan elimistössä. A) maha on jatkuvasti paremmassa kunnossa, esimerkkinä tuo kahvin käyttö joka ennen teki valtaisat poltteet ihan pieninäkin määrinä nautittuna, B) rytmihäiriöt on vähentyneet, esimerkkinä samainen kahvi, C) iho on paljon paremmassa kunnossa kun aiemmin, D) olen säilynyt terveenä moninaisista flunssaepidemioista ja muista lukuisista vilustumisyrityksistä huolimatta.

Olin eilen Miikan, Riikan ja Mikon mukana kalassa Osaran lahdella. Viimekesää ennen siitä on vuosia kun olen kalassa käynyt, varmaan joskus ala-asteella ollaan Siikaisissa ongittu mato-ongella... Mut meillä oli kiva reissu, vaikka uistimia olikin vain kolmelle. Mä armollisesti jätin sen puuhan sitten niille jotka sen osaa, ja tyydyin olemaan s(/j)outonaisena. :)

Sain tänään kesälomitushommia ekan kerran. Vastuualueeni siis kasvoi humauksessa, ja tekemistä riittää luultavasti ainakin puoleen kuuhun ihan sopivasti. Ei tule aika pitkäksi! Ja siis sempä takia jutut voi jäädä tiivistelmiksi tässä lähipäivänä!

Jälleen yksi märkä päivä. Aamulla nukutti tavallista pidempään, ja tein seittemän aikaan ratkasun että menen vasta kasiin töihin. Huono ratkasu, koska kun kello alko lähestymään kahdeksaa, alko jyristä ja välähdellä pahaa enteilevästi. Pisaraakaan ei silti vielä satanut kun lähdin reippailemaan töihin päin, mutta en tielle päässyt kun alkoi ripottelemaan ja salamat löi niin maan perusteellisen lähelle että jopa mulla, joka nautin ukonilmasta, meni väristyksiä selkäpiissä. Melkein samoilla rytinöillä alkoi kauempaa kuulumaan sateen kohina, ja taas kohta Hannaa kasteltiin roimalla otteella. Työmatkani pituuteen verraten (kaikki neljä minuuttia kävellen) vettä tuli yllättävän paljon. Ikatan kohdalla vettä oli jalkakäytävällä niin, että aallot humahteli nilkkureitten yli iloisesti. Ja tahti jatkui tasan toimiston pihaan saakka yhtä kovana, ja kun pihansuunnittelu on ollut niin loistavaa niin tottahan valtaosa vesimäärästä kasaantuu ihan pääovien eteen, ja yhtään liiottelematta siinä oli varmaan kolme metriä halkaisijaltaan 15 senttiä syvä lammikko jonka läpi piti vielä kahlata -_- Tällä kertaa en ollut ihan niin läpi märkä kuin viimeksi, mutta olo oli kuin olisin järvessä käynyt polveen saakka kahlaamassa. Onneksi Marianne oli niin kultainen että lähti heittään mua vielä kämpälle vaihtamaan kuivaa päälle... Niin, ja se sade muuten oli käytännöllisesti katsoen loppunut siihen mennessä kun Marianne lähti mua kyytimään viisi minuuttia yli kahdeksan... Ei tullut kun muutama hassu pisara enää. *huokaus*

Sitä vain satoi sitten eilen. Kastuin oikein huolella kun lähdin TTT:lla käymään töitten jälkeen. Pääsin neljän korvilla, silloin ei vielä satanut vaikka tienoo oli tosi synkkä ja tuntuikin kyllä että ihan sekuneista kysymys koska hanat aukeaa. Kämpällä kävin vaihtamassa vaatetta hieman ja ja kotoa lähteissä ulkona jo satoi. Ajattelin kyllä, että mahtaako viitsiä lähteä kävelemään kun vettä tuli melko reippaasti, mutta kuitenkin mun pitäis kaupassa käydä ja kastuisin joka tapauksessa sillä matkalla, niin lähdin sitten tarpomaan sateeseen. Sateenvarjosta huolimatta toimistolle päästessäni oli puoleen reiteen (oikeesti) aivan litimärkä, housut liiskaantuneena ihoon kiinni, selkä ja vasen hiha myöskin läpi kastuneina. Hieman aivastutteli siinä sitten illan mittaan ja meninkin kahvittelujen ja kaupassa käynnin jälkeen eukalyptuslöylyihin pitkäksi aikaa. Yöksi otin jos jotakin troppia ja toivon etten nyt tule kipeeksi.

Eilen iltasella selvittelin vielä asumismuodosta siellä Santalassa. Eli Riikka kertoi siellä olevan kaksi tyttöjen asuntolaa, joista toinen on uusi modernimpi ja kalliimpi versio, ja toisena asuntolana toimii Santalan vanha kartanorakennus. Jälkimmäinen on ajatuksena viehättävämpi, siellä majotutaan käsittääkseni parin hengen huoneissa, suihkut, vessa ja keittiötilat ovat kaikille yhteiset. Hinnaltaan opiskelu maksaa siellä noin 90e viikossa, ja hinta sisältää asumisen, ateriat ja opiskelumateriaalit. Opisto sijaitsee siis Santalan kartanon tiluksilla, meren rannalla. Opintotukea on mahdollisuus saada toisenasteen opistoopintojen perusteella, eli muistaakseni muutaman kympin alle sen mitä amk-tasolla sai.

Meillä täällä töissä on tänään ollut interneti käyttökatkos (elisan kaistoissa jotain vikaa...) enkä ole päässyt tsekkaileen ihan niin aktiivisesti nyt sähköposteja kun yleensä. Kauheen orpo olo... Tosin tänään on ollut pieniä erikoisjärjestelyjä töissä ja tekemistäkin näin kuunvaihteen tienoilla on... Sitä paitsi näiden "hiljaisten viikkojen" aikana on tullut lorvittua vähän liiaksikin netissä, eli eipä se haitanne tehdä välillä ihan oikeitakin hommia :)

Kesä tulee! Tälle päivää on luvattu 25 -30 astetta hellettä, mutta ulkona näyttää kuitenkin aika pilviseltä ja tuuliselta. Sinänsä ihan kiva jos on pilvisempää jossei sataan ala, kun ei se kova kuumuuskaan kivaa ole näin yhtä ja äkkiä totuttelematta. Essin kanssa suunniteltiin iltalenkkiä myöhemmälle, että tarkenis mukavammin. Sitä on nyt viimeviikkoina löysäilty melkosesti lenkkien suhteen, ei oo ehtinyt kun kerran pari viikossa ulkoilemalla ulkoilemaan.

Sain viimeviikolla ne ruiskaunokin siemetkin maahan, ja nyt näyttää siltä etten niiden kukkimisaikana heinä-elokuussa taida enää asustella ko asunnossa. En ole tosin vielä käynyt Tuulan, esimieheni puheissa ensitalven työvoimatarpeesta, mutta koska kukaan ei ole mitään halaistua sanaa asiasta puhunut, niin käsittäisin ettei mahkuja liiemmin ole. Tilanne voi olla eri esim vuoden päästä kun täältä on siihen mennessä jäänyt tai jäämässä muutamia eläkkeelle, ja tarve voidaan kartoittaa selvemmin. Mutta tällä tietoa vaihdan elokuussa maisemaa.

Huhhuh, nyt se maisemanvaihdos taitaa sitten oikeesti tapahtua... Tekee varmasti ihan hyvää päästä Ikaalisten pienistä piireistä ulkopuolelle edes vuodeksi! Oon oikeestaan jo suunnitellu viikonlopun mittaan miten kaiken käytännössä järjestäis. Rahotuksen saisin varmaan kohtuu hyvälle mallille tämän kesän aikana, jos irtisanon vuokrasopimuksen heinäkuun loppuun, ja jätän takuuvuokran sisään viimesen kuukauden maksuksi jos se vuokraisännälle sopii sillälailla. Kesäkuu maksettiin viimetilistä, joten tässä jäis sitten kolme täyttä tiliä joista saa syrjään varmasti ihan mukavan summan talvea varten. Siinä on vaan hienoinen ongelma "kirjojen" suhteen, eli mun pitäisi säilyttää ikaalilaisuuteni noitten KD-hommien takia joten jos/kun jään asunnottomaksi ja joudun muuttamaan Osaralle, niin mun pitäis silti löytää joku paikka täältä minne siirtyä kirjoille talven ajaksi. Jollekin kaverille vois tietysti koittaa järjestää kirjansa, ja sitten vaan postintoimitusosotetta muuttaa sen mukaan missä milloinkin majailee.

KD:n paikallisosaston puolesta varmaan saadaan yhden talven osalta järkättyä hommat niin, että viralliset kokoontumiset sovitaan viikonlopuille siten että pääsen osallistumaan niihin. Kunnallisvaaleista täytynee tehdä etätyönä Hangosta käsin kaikki mitä voi, ja maisemiin palatessa panostaa asioihin paremmin. Varmaankin käytännön järjestelyt joutuu jättämään johtoryhmämme paikkakunnalla oleville jäsenille (ts Katja, Jossu ja Marko) ja mahdollisille x-ehdokkaille. Kesästä voidaan saada vielä vilkas... :)

Sovittiin juuri ex-anopin kanssa trehvit tälle päivää, töitten jälkeen menen käymään siellä Marjan konttorilla taas puheissa pitkästä aikaa. Kutkuttaa kauheesti kertoa opiskelusuunnitelmista, mutta koska siinä on sit aina suuren suuri todenäkösyys että Teemu tietää asiasta myös samoin tein, niin en taida viittiä paljastaa muuttoaikeitani. En millään jaksas lähtee sen kanssa uudestaa käymään läpi joku yö pitkän puhelun aikana samoja vanhoja elämän koukeroita mitä siinä tilantees kuitenki päädyttäis jauhamaan, jos vaan yhtään vanhat kaavat vielä paikkaansa pitää...

Vanhoista kuvioista puheenollen, jotenkin shokeeraa kun oon nyt viikon sisään tehny muutamalle vanhalle kaverille talokaupan johdosta liittymissopimuksia. Tyhmäähän se on vertailla omaa elämäänsä heidän vastaaviin, kun tilanteet ja olosuhteet on kuitenkin niin erilaisia. Tulivat vaan eteen niin sopivasti noitten omien talohaaveiden ajakohtasuuteen nähden! Höh... Aikansahan kutakin.

Läpi että pätkähti!

Syksyllä Santalaan, jos Luoja suo! :D

Boker tov! Ja hyvin nukutti. Aamu tosin alkoi vähemmän hilpeästi ja hieman kankeasti, kun näin taas niin hirvittävän toden tuntuista unta aamyöstä, sellaista jossa yksi tuttu jota en ole aikoihin nähnyt, oli tehny itsarin... :( Ja todella meni hetki kellon soittaessa kun mietin että missähän oikeesti mennään. Onneksi saattoi todeta että untahan se vain oli, ja että mahdollisesti vielä joskus voi nähdä kyseisen ihmisen ihan elävänä... Mistä lienee kaikki unet juontuukaan, ei voi käsittää!

Tässä vaiheessa aamua tuntuu taas siltä että tulee taas pitkän pitkä päivä. Olen saanut kaikki "seisovat työt" tehtyä jo tähän mennessä (ollut toissä reilun puoli tuntia) eikä suurta tulvaa tuntuis olevan uusien hommien suhteen kun porukkakin on niin vähäsessä. Toivotaan että puhelinyhteydenotot pitäis mut tänään hereillä!

Huomasin juuri että ruokkiksella pitäis ehtiä käymään kämpällä, unohdin työtodistuskansion ottaa mukaani. Puoli kolmelta tytöt tulee hakemaan mut töistä ja lähdetään Tampereelle opiston haastatteluun. Haastattelijana on onneksi hauska tyyppi, se setä (...opiston rehtori;) joka evankelistakurssilla meille pitämänsä opetuksen aikana kertoi inttiajoistaan sen "Paina mielees että mä luen mitä mä tykkään!" -jutun. :)

Marianne laitteleen mulle jotain kiertomeilejä, taidan katsoa niitä nyt läpi tässä välissä...

Nukkumattia odotellessa kuulumisia tältäkin päivältä. Aamulla olin oikeen ylireipas. Nousin kymmenen minuuttia myöhemmin kun tavallisina aamuina ja selvisin silti töihin reilun viisi minuuttia aiemmin kun tavallisesti. Aamupäivä meni Kukkuran tiimipalaveria odotellessa, "niinku jäitä poltellessa", kuten sanotaan. Yhdentoista jälkeen alettiin porukalla valmistautuun lähtöön ja puolelta lähdettiin Jyllin lounasravintolan kautta Kukkuraan. Itseasiassa palaverissa oli vähän mielenkiintoistakin asiaa kaiken puuduttavan pakollisen lisäksi, ja kivasti piristi virallisen osuuden jälkeen lähteä lenkille. Käveltiin pieni lenkki kivoissa maisemissa ja lähdettiin muutaman muun naisen kanssa saunaan. En sitten sinne järveen mennyt vaikka kovasti koittivat houkutella kastaan talviturkkia (mulla kun on sellainen vieläpä kahdelta vuodelta...). Ruoka oli hyvää, parkanolaisen pitopalvelun valmistamaa, ja sitä oli riittävästi. Myyntipäällikkömme järjestämä pieni kisailu tapahtui viinitietoamme laajentavissa merkeissä, hänellä oli mukanaan kolmea eri viiniä folioon käärityissä pulloissa (ettei etikettejä näkisi) ja jokaiselle kaadettiin tilkkaset maistiaisia kustakin viinilajista. Meidän piti sitten kaikkien arvioida mistä päin kukin viini oli kotoisin, ja antaa lausunto rypälelajista ja mausta. Empäs päässyt loistamaan viinitietoudellani (yllättävää?;) vaikka niitä melko paljon oonkin eläissäni maistellut; eipä vaan ole koskaan ollut tarvis alkaa opettelemaan niiden laatua ja alkuperää... Ihan sivistäväähän se olis vähän opetellakin, ettei ihan tollo tarvis sen kaltasessa seurassa paljastaa olevansa! :)

Eilen sain siivouspuuskan, ja tein vaatehuoneeseen inventaarion. Yhden kokonaisen hyllylisen sain tyhjäksi kaikkea muuta tavaraa varten, vaikka en päässyt toista seinustaa pidemmälle operaatioissani. Pitäis varmaan vielä raakata rekissä roikkuvat vaatteet, ja viedä talvisäilöön kaikki ylimääräinen. Heittelin säälimättä pienet vaatteet kirpparilaatikkoon ja hiukankaan rikkinäiset roskiin, muuten en kyllä mahdu lumppuineni asumaan täällä... Jonkun verran jätin esim lahjaksi saatuja ja muodista ulkona olevia vaatteita odottelemaan "parempia aikoja", varastokopissa kuitenkin on vielä hiukan tilaa ihan vaan varmuudenvuoksi säilyttämiseen.

Lauantaina onkin edessä taas isompi siivoilu, tupperit olen jälleen kerran järjestänyt asuntooni iltapäiväksi. Saa nähdä tuleeko sinne muita kuin äiti ja mummi... Laitan varmaan tarjolle jotain mitä pakastimesta löytyy, pitäisi taas tyhjennellä sieltä vanhoja pakasteita alta uuden sadon tieltä. En varmaan tänä vuonna ahkeroi ihan niin paljoa kun menneinä vuosina, kun ei yhtään vielä tiedä jäänkö syksyllä tänne vai lähdenkö sinne Hankoon opiskelemaan. Voi että kun sais nyt vaan pian tietää onko mitään mahkuja jatkaa Energialla vai vastaanotanko opiskelupaikan jos sitä tarjotaan... Huomenna on tosiaan se haastattelu, siitä ei liene pitkästi haun päätöksen kuulemiseen.

Jospa menis jo koittamaan tuleeko uni silmään. Kyllä se tekis hyvää nukkua oikein pitkät yö unet näin arkena kerrankin! Laila tov...

Laiskottaa kamalasti... Eilen en jaksanut edes tänne kirjoittaa vaikka päivä oli töissä tosi pitkä. Aamupäivästä ei tainnut puhelin soida kun pari kertaa ja muuten töitä ei isommin ollut. Iltapäivästä sain sitten jo jotain tekemistä, mutta sitten ohjelma kaatuili ja päätin jättää tekemiset tälle päivää.

Onkohan yöunet jäänyt liian lyhkäsiksi kun on näin väsynyt. Pitää varmaan koittaa mennä tänään ajoissa nukkuun, huomenna on nimittäin taas pitkä päivä. Mennään tiimin kanssa Kukkuraan kevätkokoukseen ja jatketaan sitä iltaohjelmalla varmaan jonnekin yhdeksän korville asti.

Perjantaina olisi iltapäivällä haastattelu Santalaan. Viimeviikolla laitoin paperit sinne ja haastattelu saatiin sovittua Tampereelle perjantaiksi. Jos vaan suinkin pääsen töistä lähtemään ajoissa! Ihme juttu että en ollenkaan osaa stressata koko kouluasiasta, vaikka ei tässä enää montaa kuukautta ole aikaa sen alkuun. Jotenkin on vaan niin varma fiilis että asiat menee niinku pitääkin, nin töitten kun koulunkin osalta. Päätin nimittäin hakea kouluun "varmuuden vuoksi", kun ei sitä tiedä jatketaanko työsopimusta täällä vai ei... Hyvä olis jos jatkettais, mutta siihen ei ole kuitenkaan vielä mitään merkkejä joten on pakko suunnitella varoiksi jotain vaihtoehtoista.

Asiasta kolmanteen, mulla on pankkikortissa joku vika. Varmaan se magneettinauha vaurioitunut, sillä ei pysty enää maksamaan eikä nostamaan rahaa. Ja mä kun olen kaikki päivät konttorilla niin en pääse edes käymään pankilla. Uuden kortin varmaan tarvitsisin, toivottavasti antavat vielä samanlaisen... En sitten yhtään tykkää electroneista, en millään huolisi toista semmoista...

Sangen politiikkarikkaan viikonvaihteen jälkeen on taas kiva tulla töihin suht neutraaliin ilmapiiriin.

Meillä oli hyvä puoluekokous Turussa. Mukava oli nähdä tuttuja vaikuttajia ympäri Pirkanmaan ja saada uusia tuttuja ympäri Suomen, ja kuulla värikkäitä mielipiteitä puolueen linjauksista ja toiminnasta. Harmittaa kuinka vähän media kommentoi kokouksestamme, vaikka kuvaajat Yleltä ja muualtakin olivat lähes kokoajan paikalla. Naapurikuntamme puoluekokousedustaja Marjatta pääsi useammankin kerran toimittajien ympäröimäksi äänekkään mielipiteenilmaisunsa ansiosta, ja kaikki tietenkin toivoimme että Marjatta näkyisi telkkarissa. Eipä kuitenkaan tähän mennessä ole tainnut näkyä, mutta Ylen radiouutisissa oli kuulemma ollut pätkä haastattelusta. Viihtyvyys oli ihan hyvin järjestetty, hotellimme sijaitsi messukeskuksen vieressä ja oli tasoltaan kohtuullinen. Kävelylenkkiä teimme Jossun ja Linnean kanssa taajama-alueille messukeskuksen molemmin puolin, ihailimme läheisen ratsastustallin kentällä harjoittelevia ratsukkoja ja ihmettelimme ohi ajavia punaisia tila-autoja. :)

Eilen oli vielä ihana Israel-tilaisuus Talviteillä iltapäivällä. Siellä oli puhumassa suomalaispariskunta, joka asuu Israelissa ja jolla on tosi värikäs menneisyys. Ilta oli mielenkiintoinen ja koskettava! Sain iltapäiväksi Saaran uutta hankintaa lainaan ja pääsin fiilistelemään jälleen mitä on elo hondistina. Tykkään kovasti siitä pienestä Sivicistä, taloudellinen ja kiva käyttää!

Alkaa työaika päättymään, joten taidan julkaista pitkään näppäillyt kuulumiseni. Illaksi on luvassa mansikkapenkkien nostotalkoita, joten ulkoilmaan pääsen pitkästä aikaa virkistäytymään! :)

Neljän päivän vapaat

Näin ollen saatan tulla seuraavan kerran kirjottamaan vasta maanantaina, tämä ilta menee nimittäin Tampereella ja loppuviikko on yhtä juoksemista. Huomisesta ei ole tarkalleenottaen tietoa mitä ja missä, mutta paljon olisi tekemistä helatorstain ajaksikin. Varsinkin puoluekokousvalmisteluita, lähtö tapahtuu Turun suuntaan perjantaiaamuna seitsemän jälkeen ja paluu on vasta myöhään lauantai-iltana. Varasin perjantain pekkaseksi, mikä ihme kyllä järjestyi vieläpä vaivoitta käytännössäkin. Päivä alkaa olemaan pulkassa jälleen, ja lopettelen sitten taas tältä erää... Jäipäs lyhyeksi juttu kerrankin!

Heh... Eilen lähettämäni kiertosähköposti on kantanut palautetta jonku verran, ihmiset on ottaneet sen aikalailla tosissaan! Huvittavaa sinänsä, vaikka toisaalta kyllä mä sen tempun voisin in real life vaikka tehdäkin! Siis kysymyshän oli lähdöstä vapaaehtoistöihin määrittelemättömäksi ajaksi määrittelemättömään paikkaan ulkomaille Punaisen Ristin piikkiin erilaisiin humanitäärisiin tehtäviin. Ja lähtö ois ollut jo ensi sunnuntaina. Ohessa oli kyllä kuva "tulevista työtovereista", jonka viimestään luulin paljastaneen postin feikiksi, siinä poseerasi parisen kymmentä uhkeata urosta sortseissaan. :)

Ihan niinkuin täältä nyt noin vaan lähdettäisiin johonkin! Meillä on melkoiset tohinat kd:n paikallisissa asioissa, saatiin eilisessä kokouksessa kasaan "virallinen" johtoryhmä, jonka kanssa aletaan pähkäilemään menneitä vuosia tehokkaammin omaa näkyvyyttä ja paikallista vaikuttamista. Teettänee melkoisesti työtä vapaaehtoisvoimin seuraavan vuoden verran kun kunnallisvaalitkin häämöttävät lähitulevaisuudessa. Meillä oli eilen kaikin puolin hyvä kokous, vaikka olinkin aika pettynyt osanottajien lukumäärään. Kaikki sääntömääräiset asiat käytiin läpi, ja niiden lisäksi puhuttiin edeltäviä kokouksia enemmän sekä valtakunnallisia että paikallisia asioita.

Vaikka kovasti Israelin hiekanpölyiseen auringon paisteeseen kaipaankin, niin tämän hetkisen työtilanteen ja muun elämisen huomioon ottaen on vain elettävä päivä kerrallaan täällä kotomaassa ja odotettava mitä tulevaisuus tuo. Työsopimus täällä Energialla on elokuun loppuun, ja sen jälkeisestä työtilanteesta ei ole vielä aavistustakaan. Nämä suomalaiset pätkätyömarkkinat ei ole kyllä kenenkään etu, koska vaikka työnantaja siitä välillisesti hyötyykin, niin yhteiskunnan tilanteen kautta se vielä pyörähtää porvarinkin nilkkaan. Mutta tähän se vaan on totuttava ja elettävä sen mukaan, ei pitkän tähtäimen suunnitelmia paljon rakennella! Sitä paitsi kyllä sekin jonkun verran vaakakupissa painaa, että on mukava asuinpaikka ja ympärillä tuttu ja turvallinen verkosto ihmisiä joiden elämään tahdon omalta osaltani kuulua.

Pakko kirjottaa nyt tännekin kun joskus täällä asiakaspalvelussa saa niin mainioita puheluita. Tuossa hetki sitten tänne soitti asiakas, jolla itseasiassa olisi ollut asiaa markkinointipäällikölle, hän puhui hieman "huono suomi" ja "bad english", ja hän päätyi sitten palaamaan asiaan myöhemmin. Mutta kovasti tyytyväisenä saamaansa englanninkieliseen palveluun hän iloisesti päätti puhelun rakkauden tunnustuksin: "kiitos kiitos, minä rakastan sinua, minä rakastan sinua!" Hmm... Ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin, mutta toipa tämä tapaus kuitenkin hyvää mieltä sekä minulle että työkavereille! ;) Olisi mielenkiintoista tietää mitä asia koski ja mistä hän soitti, tuntui nimittäin tulevan jostain kaukaa tuo puhelu rätinästä ja huonosta linjasta päätellen...

Tämä päivä kuuluu taas niihin, jolloin on parempi kaikessa hiljaisuudessa vaan näyttää tehokkaalta, kun töitä ei vain oikeasti ole. Esimiestaholta kun ei edelleenkään ole määritelty mulle mitään varsinaista työnkuvaa tai vastuutehtävää, joten odottelen vain että puhelin soisi tai posti kantaisi asiakaskirjeitä. Tämä kahden yhtiön systeemi samassa asiakaspalvelussa kun tuo hieman ongelmia vanhantyyppisen työnjaon suorittamiseen, kun en enää virallisesti ole sen firman palveluksessa jonka töitä olen tähän saakka tehnyt. Niimpä siis hieman epävirallisia reittejä pitkin olen riipinyt hommia toisten delekoimana ja tehnyt kiltisti kaiken mitä pöydälle on kasattu. Näin puolen kuun maisemissa on tyypillisesti kaikkein hiljaisinta, joten valtaosa työkavereista suoriutuu kaikista heille kuuluvista tehtävistä kuitenkin ilman apuani. Nyt vain pidetään matalaa profiilia siihen saakka kun joku tulee nyppimään hihasta!

Uuteen viikkoon

Tervehtyneenä ja viikonlopun levänneenä ollaan taas palattu työmaalle. Empä ole ollut ainoa mahatautinen, lieneekö tarttunut hyperaktiivisesti Sarille kun oli perjantain kotona taudissa ja torstaina sähköpostitse virnuili, että hanskat kädessä mulle kirjottelee kun ei ole ollenkaan varma etteikö tauti noin sähköisesti voisi tarttua. :) Nyt on kuitenkin jo parempi olo Sarillakin, vaikka heikottaa ja pahaa tekee edelleen.

Lauantaipäivää vietettiin ulkoilun ja jääkiekon merkeissä. Aamusta lähdin äitin kanssa torikierrokselle avustavaksi käsipariksi kantamaan ulkokukkasia kuten suuria roikkuvia pekonioita, kuistin ikkunalle pelargonioita ja äitienpäiväksi ruukkuruusuja, yhteensä auton perällinen kukkia. Torireissun jälkeen käytiin onnittelemassa mummia, juotiin aamupäivän pullakahvit Salosella etukäteen äitienpäivän kunniaksi. Sieltä ajeltiin Osaralle nurmialueita haravoimaan Suomi-Venäjä -peliin saakka. Illan suussa vielä jatkettiin kauniissa kevätsäässä pihan siivoamista. Illalla saunan jälkeen istuttiin vielä porukalla seuraamaan Euroviisujen finaalia, ja nukkumaan päästiin vasta reippaasti sunnuntain puolella viisujen päätyttyä.

Äitienpäivää vietettiin Porissa. Aamupäivästä äitin lahjomisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Aholoille päin, ja poikettiin syömässä Kiikoisissa abc:n listaherkkuja. Herkuttelu jatkui Ninan kahvipöydässä maistuvien karjalanpiirakoitten ja vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystetyn täytekakun merkeissä. Illalla oli jälleen kisastudio kullasta taistelevien leijonien kannustamiseksi. Paras voitti tälläkin kertaa, Canada vei pokaalin kotiin vaikka Suomen miehet hyvän loppukirin vetivätkin.

Tänäiltana on KD:n kevätkokous meillä paikallisosastolla. Toivottavasti muutkin meidän "johtoryhmästä" muistaa olla paikalla, että saadaan riittävästi päätösvaltaa kokoukseen... Itse oon laistanut yhden tehtävän mikä piti suorittaa ennen kevätkokousta, nimittäin syksyyn sijottuvan, meidän isännöimän piirikokouksen pitopaikan varmistamisen, se olisi ollut hyvä olla tiedossa kevätkokoukseen mennessä. Ehkä ehtisin tänään soittelemaan työpäivän aikana...

Tulin hetki sitten ulkoa haravoimasta, siellä on ihanan keväinen ja lämmin ilma. Kiva kun on jo pirteämpi olo ja jaksaa vähän tehdäkin jotain! Ruokahaluttomuus vaivaa edelleen, joten energiavarastot ei ihan kovin mittaviin suorituksiin kuitenkaan vielä riitä. Eilen netti jumitti enkä ehtinyt kun aamupäivästä pikaisesti poikkemaan koneella, jäi sitten blogiin kirjoittamatta. Mutta eipä täällä mitään erikoista tapahtunut silloinkaan, kovasti pesin pyykkiä (monta koneellista) ja ne kuivuivat ulkona kovassa tuulessa ihan pienessä hetkessä. Hetken päästä pitäisi lähteä kauppareissulle, mustikkakiisseli loppui aamulla eikä oikein muu ole maittanut. Äiti puheli, että mentäisiin käymään Salmenharjussa tervehtimässä metsänistuttajia (iskä ja Manta), mutta katsotaan nyt ehtiikö sitä tässä vielä sinne asti. Tänään illalla olisi meno Tampereen suuntaan Come Home -iltaan, vierailu tulisi olemaan allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta. Palaan taas...

... Ja edelleen sairasvuoteessa... Kävin Ultraxin vastaanotolla työterveyslääkärillä aamupäivästä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Jokin virusperäinen tauti tämä kait on, ei tarkempia analyysejä alettu tekemään eikä kai tarviskaan. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntumaan, että ois kiva nauttiakin jostain, mutta kun tuntuu ettei tuo päänsärky hellitä laisinkaan ja se kyllä estää suuremmin iloitsemasta hetkestä. Äh, kait se tämäkin ajan kanssa hellittää, toivottavasti lauantaiksi olisin kunnossa että pääsisin mukaan metsänistutukseen ja sunnuntaina äitienpäiväkahville. Tulin Osaralle viettämään aikaa kun yksin siellä keskustan asunnolla tulee aika niin pitkäksi. Toin mukanani hirmuisen kasan pyykättävää petivaatteine päivineen ja toivon että näitä mukavan näköisiä ilmoja riittäisi vielä niiden kaikkien kuivattamiseen. Toivon vaan kovasti ettei tauti vain enää tarttuisin muihin...

Ehkäpä tämä riittää sairaskertomuksesta tällä erää. Kaikki ajatukset pyörii vaan kurjassa olossa, joten parempi luovuttaa ja mennä lepäileen.

Voin tyytyväisenä todeta, että oli ihan oikea valinta jäädä vielä kotiin parantelemaan täksi päiväksi. Laitoin esimiehelle tekstarin puoli kuuden aikaan aamusta, että olisin ehkäpä keskiviikkona työkunnossa, toivotaan että niin on. Kuitenkin huomattavasti eilisestä piristyneenä olen tänään jaksanut olla jalkeilla valtaosan päivästä, tuulettanut ja vaihtanut petivaatteet. Ruokahalu ei ole vieläkään palannut, mutta olen silti saanut syötyä hiukan ja varmaan siitä juuri sitä puhtia siivoamiseenkin sain. Vielä kun kylpyhuoneen jaksais kuurata, niin voisin ihan rauhassa lepäillä illan ja latautua huomiseen.

Kävin taas kurkkimassa Ninan vuodatuksessa kaikkia ihania pikkiriikkisiä nukkekotikäsitöitä. Miten ihmeessä joku jaksaa kärsivällisesti näpertää noita pienen pieniä leivonnaisia, ensin värjätä massa ja sitten leipoa niistä minimaalisia herkkuja nukkekodin asukeille... Mutta voin kuvitella kuinka kiva Emmin on kulkea äidin kanssa kaupoissa, kun molemmat on yhtä innostuneita niistä pikkuisista leluista ja tavaroista! Mä vain haaveilen että saisin nukkekodin sijaan sisustaa omaa taloa, hirsimökkiä, ruutukuvioisilla verhoilla, pellavaisilla pöytäliinoilla, räsymatoilla...

Taidan mennä keitteleen teetä, oon aikani tässä istunut ja aina välistä seurannut tv7:n antia. Teen jälkeen voisi ottaa tuon kylpyhuoneen työn alle.

Saunan lämmetessä

Kuluuhan se yksi päivä näinkin, vilttiin kääriytyneenä ja villasukat jalassa. Vaakatasossa on ollut kaikkein mielekkäintä viettää aikaa näin neljän seinän sisällä. En ole jaksanut edes postilaatikolla käydä. Koitin iltapäivällä hieman litkiä laihaa sienikeittoa hengenpitimiksi ja totesin sen vieläpä pysyvän kohtuudella sisuksissa. Ruokahalua ei tosin ole ollut laisinkaan, ja pakosta on saanut muutaman lasillisen juotua jotain nestettä pitkin päivää. Hetki sitten keitin tilkan kahvia vain jotta toteaisin päänsäryn johtuvan jostain muusta kun kofeiinin puutteesta, ja kylläpä päätä edelleen särkee. Olen ihan kahden vaiheilla huomisen töihin menon kanssa, kun toisaalta tiedän saavani vain pahoja katseita jos menen toipilaana liian varhain sinne tartuttamaan pöpöä. Huomenna on kuitenkin henkilökunnan vapaa-ajanviettopaikan kevättalkoot jonne olen luvannut osallistua, ja olisin mielelläni lähtenyt sinne pihaa siivoamaan. Omassa pihassa kun on niin vähän laittamista, ja talkootyö on aina ollut mielekästä tällaiselle sosiaaliselle luonteelle. Äiti kyllä pyysi apua kototalon pihan kanssa, joten pääsisin varmasti sinne touhuamaan haravan kanssa vielä tällä viikolla jos nuo talkoot jää osaltani kokematta. Epäilen, että vasta aamulla saan varmemman tuntuman asian tolasta, tämän hetkisestä kunnosta ei vielä osaa päätellä mikä on olo yön jälkeen.

Sauna alkaa kohta olla lämmin. Tekee kovasti mieli istumaan koivuntuoksuisiin löylyihin että tästä hieman virkistyisi. Vielä kun viitsisi vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn, niin tulisi vähän raikkaampi olo.

Sairaana

Ankean maanantai-aamun syynä lienee usein huonosti nukuttu yö. Niin tänäänkin. Mahaa poltteli hieman jo eilen, mutta yön aikana tuli kieriskeltyä lakanoitten välissä milloin viluisesti hytisten, milloin hiestä nihkeänä, ja jo ennen kellon herätystä päätin etten lähde töihin kipeän mahani kanssa. Oikeastaan rehellisen mahataudin oireet ovat melko lievät, enkä tiedä aiheuttaako oksettavan olon tauti vai pelko noroviruksen mahdollisuudesta. Sitä en nyt kaipaisi ollenkaan! Jokatapauksessa vatsaan sattuu ja saan olla tyytyväinen ettei pienessä asunnossani kylpyhuone ole koskaan kovin pitkän matkan päässä.

Viikonlopun sain kuitenkin olla terveenä. Lauantaina visakoivun taimi jos toinenkin sai paikkansa Vahojärven metsissä ja talkooväki viihtyi likemmäs kahdeksan tuntia työmaalla. Äiti touhusi päärakennuksen keittiöllä "Tipi tii tipi tipi tipi tii":n ja muiden yleisradion nostalgisten, tunnelmaan sopivien viisujen säestyksellä ja varmisti meidän työkykyisyytemme riittävällä evästyksellä. Illalla raskaan päivän päätteeksi oli ihana päästä lämpöisiin helliviin löylyihin naistenillan merkeissä, vaikka hieman myöhästyinkin varsinaisilta kutsuilta. Istuimme leppoisasti jutustellen iltaa emännöineen Johannan kanssa iltayöhön saakka ennekuin maltoin lähteä ajelemaan kotia kohden. Sunnuntain aurinkoista iltapäivää vietin kyläillen, illaksi valmistauduttiin kerääntymällä ylistysryhmän kesken kirkolle harjottelemaan ja ääntä avaamaan. Kiponniemen isäntä tuli vierailemaan iltakokoukseemme ja pitikin hyvän puheen.

Potilaan on nyt syytä mennä pitkäkseen odottelemaan että mahan polte hellittäisi. Ajatus ei kulje kunnolla, joten parempi tarinoida uudelleen terveempänä.

Kevätinfo

Viikko on ollut erikoinen. Vapun vietto keskeytti rutiinin kun ajoittui arkipäivälle, eikä tällä viikolla ole ollut kuin kaksi kokonaista työpäivää. Tänään pidettiin konsernin kevätinfo, jossa oli taas perinteiset kalvosulkeiset tunnusluvuista ja tulevaisuuden näkymistä, ja "vapaata keskustelua", joka tarkoitti että paikalle ehtineet esimiehet puhuivat ja muut reilu 60 henkeä kuunteli. Voi että... Saahan ihmisellä olla haaveita? Tuli siellä istuessa kaipaus pääsystä samalle linjalle muiden kuuntelijoiden kanssa - pääsystä vakituiseen työsuhteeseen. Ei tässäkään elämäntilanteessa valittamista ole, mutta on sitä tuolla ajatusten seassa utuisia visioita omasta mökistä pienine maa-alueineen, omasta autosta ja niin edelleen. Varsinkin näin keväällä, kun luonto heräilee ja vuokra-asuntoni pienen pihamaan mullasta nousevat kukkaset muistuttavat tulevista kesäpäivistä, sitä alkaa mieli kaipaamaan johonkin syrjemmälle täältä keskustasta. Tyytyminen se on silti päivään kerrallaan, kullekin ne omat onnensa ja murheensa kuitenkin annetaan.

Päiväkirja unelmaa

Haaveillen ja koristeellisia kovakantisia muistikirjoja käännellen kiertelin tässä taannoin kirjakauppiaitten hyllyviidakoissa ja muistelin kuinka pienenä tyttönä kirjailin kevyellä lukolla suojattuun päiväkirjaan romanttisia koukeroita. Päiväkirjoja tuli ja meni niihin aikoihin, useimmat varmaan poltettiin ettei niiden sisältämät salaisuudet valuisi ulkopuolisten silmiin. Jälkeenpäin harmittaa ettei niitä vain säilönyt visusti talteen. Kuvittelen itseni vanhana nutturapäisenä kiikkustuolissa selailemassa huolella kirjotettua, epäsäänöllisenkin säännöllisesti päivitettyä kirjaa, jonka sivuilla viivähtäisi muistelmissaan.

Hmmm... Milloin musta tuli romantikko? Maailma muuttuu ja minä sen mukana, kai se vaan on tunnustettava että se vaalean roosa puoli minusta on kuitenkin olemassa!

Vaikea ennustaa olenko tämän blogin suhteen yhtään sen ahkerampi kuin edellisen, ja turha alkaa etsimään koottuja selityksiä lukuisista olemattomista kiireistäni joilla jotenkin peittelisin saamattomuuttani. Yritän tehdä näistä sivuista niin oman näköiseni kun osaan ja tulla tänne vuodattamaan syntyjä syviä, lähinnä pitääkseni itselleni sitä kaivattua päiväkirjaa hamaan takakanteensa saakka.