Ankean maanantai-aamun syynä lienee usein huonosti nukuttu yö. Niin tänäänkin. Mahaa poltteli hieman jo eilen, mutta yön aikana tuli kieriskeltyä lakanoitten välissä milloin viluisesti hytisten, milloin hiestä nihkeänä, ja jo ennen kellon herätystä päätin etten lähde töihin kipeän mahani kanssa. Oikeastaan rehellisen mahataudin oireet ovat melko lievät, enkä tiedä aiheuttaako oksettavan olon tauti vai pelko noroviruksen mahdollisuudesta. Sitä en nyt kaipaisi ollenkaan! Jokatapauksessa vatsaan sattuu ja saan olla tyytyväinen ettei pienessä asunnossani kylpyhuone ole koskaan kovin pitkän matkan päässä.
Viikonlopun sain kuitenkin olla terveenä. Lauantaina visakoivun taimi jos toinenkin sai paikkansa Vahojärven metsissä ja talkooväki viihtyi likemmäs kahdeksan tuntia työmaalla. Äiti touhusi päärakennuksen keittiöllä "Tipi tii tipi tipi tipi tii":n ja muiden yleisradion nostalgisten, tunnelmaan sopivien viisujen säestyksellä ja varmisti meidän työkykyisyytemme riittävällä evästyksellä. Illalla raskaan päivän päätteeksi oli ihana päästä lämpöisiin helliviin löylyihin naistenillan merkeissä, vaikka hieman myöhästyinkin varsinaisilta kutsuilta. Istuimme leppoisasti jutustellen iltaa emännöineen Johannan kanssa iltayöhön saakka ennekuin maltoin lähteä ajelemaan kotia kohden. Sunnuntain aurinkoista iltapäivää vietin kyläillen, illaksi valmistauduttiin kerääntymällä ylistysryhmän kesken kirkolle harjottelemaan ja ääntä avaamaan. Kiponniemen isäntä tuli vierailemaan iltakokoukseemme ja pitikin hyvän puheen.
Potilaan on nyt syytä mennä pitkäkseen odottelemaan että mahan polte hellittäisi. Ajatus ei kulje kunnolla, joten parempi tarinoida uudelleen terveempänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti