Heh... Eilen lähettämäni kiertosähköposti on kantanut palautetta jonku verran, ihmiset on ottaneet sen aikalailla tosissaan! Huvittavaa sinänsä, vaikka toisaalta kyllä mä sen tempun voisin in real life vaikka tehdäkin! Siis kysymyshän oli lähdöstä vapaaehtoistöihin määrittelemättömäksi ajaksi määrittelemättömään paikkaan ulkomaille Punaisen Ristin piikkiin erilaisiin humanitäärisiin tehtäviin. Ja lähtö ois ollut jo ensi sunnuntaina. Ohessa oli kyllä kuva "tulevista työtovereista", jonka viimestään luulin paljastaneen postin feikiksi, siinä poseerasi parisen kymmentä uhkeata urosta sortseissaan. :)

Ihan niinkuin täältä nyt noin vaan lähdettäisiin johonkin! Meillä on melkoiset tohinat kd:n paikallisissa asioissa, saatiin eilisessä kokouksessa kasaan "virallinen" johtoryhmä, jonka kanssa aletaan pähkäilemään menneitä vuosia tehokkaammin omaa näkyvyyttä ja paikallista vaikuttamista. Teettänee melkoisesti työtä vapaaehtoisvoimin seuraavan vuoden verran kun kunnallisvaalitkin häämöttävät lähitulevaisuudessa. Meillä oli eilen kaikin puolin hyvä kokous, vaikka olinkin aika pettynyt osanottajien lukumäärään. Kaikki sääntömääräiset asiat käytiin läpi, ja niiden lisäksi puhuttiin edeltäviä kokouksia enemmän sekä valtakunnallisia että paikallisia asioita.

Vaikka kovasti Israelin hiekanpölyiseen auringon paisteeseen kaipaankin, niin tämän hetkisen työtilanteen ja muun elämisen huomioon ottaen on vain elettävä päivä kerrallaan täällä kotomaassa ja odotettava mitä tulevaisuus tuo. Työsopimus täällä Energialla on elokuun loppuun, ja sen jälkeisestä työtilanteesta ei ole vielä aavistustakaan. Nämä suomalaiset pätkätyömarkkinat ei ole kyllä kenenkään etu, koska vaikka työnantaja siitä välillisesti hyötyykin, niin yhteiskunnan tilanteen kautta se vielä pyörähtää porvarinkin nilkkaan. Mutta tähän se vaan on totuttava ja elettävä sen mukaan, ei pitkän tähtäimen suunnitelmia paljon rakennella! Sitä paitsi kyllä sekin jonkun verran vaakakupissa painaa, että on mukava asuinpaikka ja ympärillä tuttu ja turvallinen verkosto ihmisiä joiden elämään tahdon omalta osaltani kuulua.

Pakko kirjottaa nyt tännekin kun joskus täällä asiakaspalvelussa saa niin mainioita puheluita. Tuossa hetki sitten tänne soitti asiakas, jolla itseasiassa olisi ollut asiaa markkinointipäällikölle, hän puhui hieman "huono suomi" ja "bad english", ja hän päätyi sitten palaamaan asiaan myöhemmin. Mutta kovasti tyytyväisenä saamaansa englanninkieliseen palveluun hän iloisesti päätti puhelun rakkauden tunnustuksin: "kiitos kiitos, minä rakastan sinua, minä rakastan sinua!" Hmm... Ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin, mutta toipa tämä tapaus kuitenkin hyvää mieltä sekä minulle että työkavereille! ;) Olisi mielenkiintoista tietää mitä asia koski ja mistä hän soitti, tuntui nimittäin tulevan jostain kaukaa tuo puhelu rätinästä ja huonosta linjasta päätellen...

Tämä päivä kuuluu taas niihin, jolloin on parempi kaikessa hiljaisuudessa vaan näyttää tehokkaalta, kun töitä ei vain oikeasti ole. Esimiestaholta kun ei edelleenkään ole määritelty mulle mitään varsinaista työnkuvaa tai vastuutehtävää, joten odottelen vain että puhelin soisi tai posti kantaisi asiakaskirjeitä. Tämä kahden yhtiön systeemi samassa asiakaspalvelussa kun tuo hieman ongelmia vanhantyyppisen työnjaon suorittamiseen, kun en enää virallisesti ole sen firman palveluksessa jonka töitä olen tähän saakka tehnyt. Niimpä siis hieman epävirallisia reittejä pitkin olen riipinyt hommia toisten delekoimana ja tehnyt kiltisti kaiken mitä pöydälle on kasattu. Näin puolen kuun maisemissa on tyypillisesti kaikkein hiljaisinta, joten valtaosa työkavereista suoriutuu kaikista heille kuuluvista tehtävistä kuitenkin ilman apuani. Nyt vain pidetään matalaa profiilia siihen saakka kun joku tulee nyppimään hihasta!