Lieneekö aloe barbadensiksen ansiota että en ole vilustunut, vaikka tällä viikolla useampaan otteeseen oonkin kastunut ja palellut. Laskeskelin että 2 kuukautta tulee täyteen kun oon sitä FLP:n aloeta sisäisesti käyttänyt, ja oon taipuvainen uskomaan että se on auttanut moneen epäkohtaan elimistössä. A) maha on jatkuvasti paremmassa kunnossa, esimerkkinä tuo kahvin käyttö joka ennen teki valtaisat poltteet ihan pieninäkin määrinä nautittuna, B) rytmihäiriöt on vähentyneet, esimerkkinä samainen kahvi, C) iho on paljon paremmassa kunnossa kun aiemmin, D) olen säilynyt terveenä moninaisista flunssaepidemioista ja muista lukuisista vilustumisyrityksistä huolimatta.

Olin eilen Miikan, Riikan ja Mikon mukana kalassa Osaran lahdella. Viimekesää ennen siitä on vuosia kun olen kalassa käynyt, varmaan joskus ala-asteella ollaan Siikaisissa ongittu mato-ongella... Mut meillä oli kiva reissu, vaikka uistimia olikin vain kolmelle. Mä armollisesti jätin sen puuhan sitten niille jotka sen osaa, ja tyydyin olemaan s(/j)outonaisena. :)

Sain tänään kesälomitushommia ekan kerran. Vastuualueeni siis kasvoi humauksessa, ja tekemistä riittää luultavasti ainakin puoleen kuuhun ihan sopivasti. Ei tule aika pitkäksi! Ja siis sempä takia jutut voi jäädä tiivistelmiksi tässä lähipäivänä!

Jälleen yksi märkä päivä. Aamulla nukutti tavallista pidempään, ja tein seittemän aikaan ratkasun että menen vasta kasiin töihin. Huono ratkasu, koska kun kello alko lähestymään kahdeksaa, alko jyristä ja välähdellä pahaa enteilevästi. Pisaraakaan ei silti vielä satanut kun lähdin reippailemaan töihin päin, mutta en tielle päässyt kun alkoi ripottelemaan ja salamat löi niin maan perusteellisen lähelle että jopa mulla, joka nautin ukonilmasta, meni väristyksiä selkäpiissä. Melkein samoilla rytinöillä alkoi kauempaa kuulumaan sateen kohina, ja taas kohta Hannaa kasteltiin roimalla otteella. Työmatkani pituuteen verraten (kaikki neljä minuuttia kävellen) vettä tuli yllättävän paljon. Ikatan kohdalla vettä oli jalkakäytävällä niin, että aallot humahteli nilkkureitten yli iloisesti. Ja tahti jatkui tasan toimiston pihaan saakka yhtä kovana, ja kun pihansuunnittelu on ollut niin loistavaa niin tottahan valtaosa vesimäärästä kasaantuu ihan pääovien eteen, ja yhtään liiottelematta siinä oli varmaan kolme metriä halkaisijaltaan 15 senttiä syvä lammikko jonka läpi piti vielä kahlata -_- Tällä kertaa en ollut ihan niin läpi märkä kuin viimeksi, mutta olo oli kuin olisin järvessä käynyt polveen saakka kahlaamassa. Onneksi Marianne oli niin kultainen että lähti heittään mua vielä kämpälle vaihtamaan kuivaa päälle... Niin, ja se sade muuten oli käytännöllisesti katsoen loppunut siihen mennessä kun Marianne lähti mua kyytimään viisi minuuttia yli kahdeksan... Ei tullut kun muutama hassu pisara enää. *huokaus*

Sitä vain satoi sitten eilen. Kastuin oikein huolella kun lähdin TTT:lla käymään töitten jälkeen. Pääsin neljän korvilla, silloin ei vielä satanut vaikka tienoo oli tosi synkkä ja tuntuikin kyllä että ihan sekuneista kysymys koska hanat aukeaa. Kämpällä kävin vaihtamassa vaatetta hieman ja ja kotoa lähteissä ulkona jo satoi. Ajattelin kyllä, että mahtaako viitsiä lähteä kävelemään kun vettä tuli melko reippaasti, mutta kuitenkin mun pitäis kaupassa käydä ja kastuisin joka tapauksessa sillä matkalla, niin lähdin sitten tarpomaan sateeseen. Sateenvarjosta huolimatta toimistolle päästessäni oli puoleen reiteen (oikeesti) aivan litimärkä, housut liiskaantuneena ihoon kiinni, selkä ja vasen hiha myöskin läpi kastuneina. Hieman aivastutteli siinä sitten illan mittaan ja meninkin kahvittelujen ja kaupassa käynnin jälkeen eukalyptuslöylyihin pitkäksi aikaa. Yöksi otin jos jotakin troppia ja toivon etten nyt tule kipeeksi.

Eilen iltasella selvittelin vielä asumismuodosta siellä Santalassa. Eli Riikka kertoi siellä olevan kaksi tyttöjen asuntolaa, joista toinen on uusi modernimpi ja kalliimpi versio, ja toisena asuntolana toimii Santalan vanha kartanorakennus. Jälkimmäinen on ajatuksena viehättävämpi, siellä majotutaan käsittääkseni parin hengen huoneissa, suihkut, vessa ja keittiötilat ovat kaikille yhteiset. Hinnaltaan opiskelu maksaa siellä noin 90e viikossa, ja hinta sisältää asumisen, ateriat ja opiskelumateriaalit. Opisto sijaitsee siis Santalan kartanon tiluksilla, meren rannalla. Opintotukea on mahdollisuus saada toisenasteen opistoopintojen perusteella, eli muistaakseni muutaman kympin alle sen mitä amk-tasolla sai.

Meillä täällä töissä on tänään ollut interneti käyttökatkos (elisan kaistoissa jotain vikaa...) enkä ole päässyt tsekkaileen ihan niin aktiivisesti nyt sähköposteja kun yleensä. Kauheen orpo olo... Tosin tänään on ollut pieniä erikoisjärjestelyjä töissä ja tekemistäkin näin kuunvaihteen tienoilla on... Sitä paitsi näiden "hiljaisten viikkojen" aikana on tullut lorvittua vähän liiaksikin netissä, eli eipä se haitanne tehdä välillä ihan oikeitakin hommia :)

Kesä tulee! Tälle päivää on luvattu 25 -30 astetta hellettä, mutta ulkona näyttää kuitenkin aika pilviseltä ja tuuliselta. Sinänsä ihan kiva jos on pilvisempää jossei sataan ala, kun ei se kova kuumuuskaan kivaa ole näin yhtä ja äkkiä totuttelematta. Essin kanssa suunniteltiin iltalenkkiä myöhemmälle, että tarkenis mukavammin. Sitä on nyt viimeviikkoina löysäilty melkosesti lenkkien suhteen, ei oo ehtinyt kun kerran pari viikossa ulkoilemalla ulkoilemaan.

Sain viimeviikolla ne ruiskaunokin siemetkin maahan, ja nyt näyttää siltä etten niiden kukkimisaikana heinä-elokuussa taida enää asustella ko asunnossa. En ole tosin vielä käynyt Tuulan, esimieheni puheissa ensitalven työvoimatarpeesta, mutta koska kukaan ei ole mitään halaistua sanaa asiasta puhunut, niin käsittäisin ettei mahkuja liiemmin ole. Tilanne voi olla eri esim vuoden päästä kun täältä on siihen mennessä jäänyt tai jäämässä muutamia eläkkeelle, ja tarve voidaan kartoittaa selvemmin. Mutta tällä tietoa vaihdan elokuussa maisemaa.

Huhhuh, nyt se maisemanvaihdos taitaa sitten oikeesti tapahtua... Tekee varmasti ihan hyvää päästä Ikaalisten pienistä piireistä ulkopuolelle edes vuodeksi! Oon oikeestaan jo suunnitellu viikonlopun mittaan miten kaiken käytännössä järjestäis. Rahotuksen saisin varmaan kohtuu hyvälle mallille tämän kesän aikana, jos irtisanon vuokrasopimuksen heinäkuun loppuun, ja jätän takuuvuokran sisään viimesen kuukauden maksuksi jos se vuokraisännälle sopii sillälailla. Kesäkuu maksettiin viimetilistä, joten tässä jäis sitten kolme täyttä tiliä joista saa syrjään varmasti ihan mukavan summan talvea varten. Siinä on vaan hienoinen ongelma "kirjojen" suhteen, eli mun pitäisi säilyttää ikaalilaisuuteni noitten KD-hommien takia joten jos/kun jään asunnottomaksi ja joudun muuttamaan Osaralle, niin mun pitäis silti löytää joku paikka täältä minne siirtyä kirjoille talven ajaksi. Jollekin kaverille vois tietysti koittaa järjestää kirjansa, ja sitten vaan postintoimitusosotetta muuttaa sen mukaan missä milloinkin majailee.

KD:n paikallisosaston puolesta varmaan saadaan yhden talven osalta järkättyä hommat niin, että viralliset kokoontumiset sovitaan viikonlopuille siten että pääsen osallistumaan niihin. Kunnallisvaaleista täytynee tehdä etätyönä Hangosta käsin kaikki mitä voi, ja maisemiin palatessa panostaa asioihin paremmin. Varmaankin käytännön järjestelyt joutuu jättämään johtoryhmämme paikkakunnalla oleville jäsenille (ts Katja, Jossu ja Marko) ja mahdollisille x-ehdokkaille. Kesästä voidaan saada vielä vilkas... :)

Sovittiin juuri ex-anopin kanssa trehvit tälle päivää, töitten jälkeen menen käymään siellä Marjan konttorilla taas puheissa pitkästä aikaa. Kutkuttaa kauheesti kertoa opiskelusuunnitelmista, mutta koska siinä on sit aina suuren suuri todenäkösyys että Teemu tietää asiasta myös samoin tein, niin en taida viittiä paljastaa muuttoaikeitani. En millään jaksas lähtee sen kanssa uudestaa käymään läpi joku yö pitkän puhelun aikana samoja vanhoja elämän koukeroita mitä siinä tilantees kuitenki päädyttäis jauhamaan, jos vaan yhtään vanhat kaavat vielä paikkaansa pitää...

Vanhoista kuvioista puheenollen, jotenkin shokeeraa kun oon nyt viikon sisään tehny muutamalle vanhalle kaverille talokaupan johdosta liittymissopimuksia. Tyhmäähän se on vertailla omaa elämäänsä heidän vastaaviin, kun tilanteet ja olosuhteet on kuitenkin niin erilaisia. Tulivat vaan eteen niin sopivasti noitten omien talohaaveiden ajakohtasuuteen nähden! Höh... Aikansahan kutakin.

Läpi että pätkähti!

Syksyllä Santalaan, jos Luoja suo! :D

Boker tov! Ja hyvin nukutti. Aamu tosin alkoi vähemmän hilpeästi ja hieman kankeasti, kun näin taas niin hirvittävän toden tuntuista unta aamyöstä, sellaista jossa yksi tuttu jota en ole aikoihin nähnyt, oli tehny itsarin... :( Ja todella meni hetki kellon soittaessa kun mietin että missähän oikeesti mennään. Onneksi saattoi todeta että untahan se vain oli, ja että mahdollisesti vielä joskus voi nähdä kyseisen ihmisen ihan elävänä... Mistä lienee kaikki unet juontuukaan, ei voi käsittää!

Tässä vaiheessa aamua tuntuu taas siltä että tulee taas pitkän pitkä päivä. Olen saanut kaikki "seisovat työt" tehtyä jo tähän mennessä (ollut toissä reilun puoli tuntia) eikä suurta tulvaa tuntuis olevan uusien hommien suhteen kun porukkakin on niin vähäsessä. Toivotaan että puhelinyhteydenotot pitäis mut tänään hereillä!

Huomasin juuri että ruokkiksella pitäis ehtiä käymään kämpällä, unohdin työtodistuskansion ottaa mukaani. Puoli kolmelta tytöt tulee hakemaan mut töistä ja lähdetään Tampereelle opiston haastatteluun. Haastattelijana on onneksi hauska tyyppi, se setä (...opiston rehtori;) joka evankelistakurssilla meille pitämänsä opetuksen aikana kertoi inttiajoistaan sen "Paina mielees että mä luen mitä mä tykkään!" -jutun. :)

Marianne laitteleen mulle jotain kiertomeilejä, taidan katsoa niitä nyt läpi tässä välissä...

Nukkumattia odotellessa kuulumisia tältäkin päivältä. Aamulla olin oikeen ylireipas. Nousin kymmenen minuuttia myöhemmin kun tavallisina aamuina ja selvisin silti töihin reilun viisi minuuttia aiemmin kun tavallisesti. Aamupäivä meni Kukkuran tiimipalaveria odotellessa, "niinku jäitä poltellessa", kuten sanotaan. Yhdentoista jälkeen alettiin porukalla valmistautuun lähtöön ja puolelta lähdettiin Jyllin lounasravintolan kautta Kukkuraan. Itseasiassa palaverissa oli vähän mielenkiintoistakin asiaa kaiken puuduttavan pakollisen lisäksi, ja kivasti piristi virallisen osuuden jälkeen lähteä lenkille. Käveltiin pieni lenkki kivoissa maisemissa ja lähdettiin muutaman muun naisen kanssa saunaan. En sitten sinne järveen mennyt vaikka kovasti koittivat houkutella kastaan talviturkkia (mulla kun on sellainen vieläpä kahdelta vuodelta...). Ruoka oli hyvää, parkanolaisen pitopalvelun valmistamaa, ja sitä oli riittävästi. Myyntipäällikkömme järjestämä pieni kisailu tapahtui viinitietoamme laajentavissa merkeissä, hänellä oli mukanaan kolmea eri viiniä folioon käärityissä pulloissa (ettei etikettejä näkisi) ja jokaiselle kaadettiin tilkkaset maistiaisia kustakin viinilajista. Meidän piti sitten kaikkien arvioida mistä päin kukin viini oli kotoisin, ja antaa lausunto rypälelajista ja mausta. Empäs päässyt loistamaan viinitietoudellani (yllättävää?;) vaikka niitä melko paljon oonkin eläissäni maistellut; eipä vaan ole koskaan ollut tarvis alkaa opettelemaan niiden laatua ja alkuperää... Ihan sivistäväähän se olis vähän opetellakin, ettei ihan tollo tarvis sen kaltasessa seurassa paljastaa olevansa! :)

Eilen sain siivouspuuskan, ja tein vaatehuoneeseen inventaarion. Yhden kokonaisen hyllylisen sain tyhjäksi kaikkea muuta tavaraa varten, vaikka en päässyt toista seinustaa pidemmälle operaatioissani. Pitäis varmaan vielä raakata rekissä roikkuvat vaatteet, ja viedä talvisäilöön kaikki ylimääräinen. Heittelin säälimättä pienet vaatteet kirpparilaatikkoon ja hiukankaan rikkinäiset roskiin, muuten en kyllä mahdu lumppuineni asumaan täällä... Jonkun verran jätin esim lahjaksi saatuja ja muodista ulkona olevia vaatteita odottelemaan "parempia aikoja", varastokopissa kuitenkin on vielä hiukan tilaa ihan vaan varmuudenvuoksi säilyttämiseen.

Lauantaina onkin edessä taas isompi siivoilu, tupperit olen jälleen kerran järjestänyt asuntooni iltapäiväksi. Saa nähdä tuleeko sinne muita kuin äiti ja mummi... Laitan varmaan tarjolle jotain mitä pakastimesta löytyy, pitäisi taas tyhjennellä sieltä vanhoja pakasteita alta uuden sadon tieltä. En varmaan tänä vuonna ahkeroi ihan niin paljoa kun menneinä vuosina, kun ei yhtään vielä tiedä jäänkö syksyllä tänne vai lähdenkö sinne Hankoon opiskelemaan. Voi että kun sais nyt vaan pian tietää onko mitään mahkuja jatkaa Energialla vai vastaanotanko opiskelupaikan jos sitä tarjotaan... Huomenna on tosiaan se haastattelu, siitä ei liene pitkästi haun päätöksen kuulemiseen.

Jospa menis jo koittamaan tuleeko uni silmään. Kyllä se tekis hyvää nukkua oikein pitkät yö unet näin arkena kerrankin! Laila tov...

Laiskottaa kamalasti... Eilen en jaksanut edes tänne kirjoittaa vaikka päivä oli töissä tosi pitkä. Aamupäivästä ei tainnut puhelin soida kun pari kertaa ja muuten töitä ei isommin ollut. Iltapäivästä sain sitten jo jotain tekemistä, mutta sitten ohjelma kaatuili ja päätin jättää tekemiset tälle päivää.

Onkohan yöunet jäänyt liian lyhkäsiksi kun on näin väsynyt. Pitää varmaan koittaa mennä tänään ajoissa nukkuun, huomenna on nimittäin taas pitkä päivä. Mennään tiimin kanssa Kukkuraan kevätkokoukseen ja jatketaan sitä iltaohjelmalla varmaan jonnekin yhdeksän korville asti.

Perjantaina olisi iltapäivällä haastattelu Santalaan. Viimeviikolla laitoin paperit sinne ja haastattelu saatiin sovittua Tampereelle perjantaiksi. Jos vaan suinkin pääsen töistä lähtemään ajoissa! Ihme juttu että en ollenkaan osaa stressata koko kouluasiasta, vaikka ei tässä enää montaa kuukautta ole aikaa sen alkuun. Jotenkin on vaan niin varma fiilis että asiat menee niinku pitääkin, nin töitten kun koulunkin osalta. Päätin nimittäin hakea kouluun "varmuuden vuoksi", kun ei sitä tiedä jatketaanko työsopimusta täällä vai ei... Hyvä olis jos jatkettais, mutta siihen ei ole kuitenkaan vielä mitään merkkejä joten on pakko suunnitella varoiksi jotain vaihtoehtoista.

Asiasta kolmanteen, mulla on pankkikortissa joku vika. Varmaan se magneettinauha vaurioitunut, sillä ei pysty enää maksamaan eikä nostamaan rahaa. Ja mä kun olen kaikki päivät konttorilla niin en pääse edes käymään pankilla. Uuden kortin varmaan tarvitsisin, toivottavasti antavat vielä samanlaisen... En sitten yhtään tykkää electroneista, en millään huolisi toista semmoista...

Sangen politiikkarikkaan viikonvaihteen jälkeen on taas kiva tulla töihin suht neutraaliin ilmapiiriin.

Meillä oli hyvä puoluekokous Turussa. Mukava oli nähdä tuttuja vaikuttajia ympäri Pirkanmaan ja saada uusia tuttuja ympäri Suomen, ja kuulla värikkäitä mielipiteitä puolueen linjauksista ja toiminnasta. Harmittaa kuinka vähän media kommentoi kokouksestamme, vaikka kuvaajat Yleltä ja muualtakin olivat lähes kokoajan paikalla. Naapurikuntamme puoluekokousedustaja Marjatta pääsi useammankin kerran toimittajien ympäröimäksi äänekkään mielipiteenilmaisunsa ansiosta, ja kaikki tietenkin toivoimme että Marjatta näkyisi telkkarissa. Eipä kuitenkaan tähän mennessä ole tainnut näkyä, mutta Ylen radiouutisissa oli kuulemma ollut pätkä haastattelusta. Viihtyvyys oli ihan hyvin järjestetty, hotellimme sijaitsi messukeskuksen vieressä ja oli tasoltaan kohtuullinen. Kävelylenkkiä teimme Jossun ja Linnean kanssa taajama-alueille messukeskuksen molemmin puolin, ihailimme läheisen ratsastustallin kentällä harjoittelevia ratsukkoja ja ihmettelimme ohi ajavia punaisia tila-autoja. :)

Eilen oli vielä ihana Israel-tilaisuus Talviteillä iltapäivällä. Siellä oli puhumassa suomalaispariskunta, joka asuu Israelissa ja jolla on tosi värikäs menneisyys. Ilta oli mielenkiintoinen ja koskettava! Sain iltapäiväksi Saaran uutta hankintaa lainaan ja pääsin fiilistelemään jälleen mitä on elo hondistina. Tykkään kovasti siitä pienestä Sivicistä, taloudellinen ja kiva käyttää!

Alkaa työaika päättymään, joten taidan julkaista pitkään näppäillyt kuulumiseni. Illaksi on luvassa mansikkapenkkien nostotalkoita, joten ulkoilmaan pääsen pitkästä aikaa virkistäytymään! :)

Neljän päivän vapaat

Näin ollen saatan tulla seuraavan kerran kirjottamaan vasta maanantaina, tämä ilta menee nimittäin Tampereella ja loppuviikko on yhtä juoksemista. Huomisesta ei ole tarkalleenottaen tietoa mitä ja missä, mutta paljon olisi tekemistä helatorstain ajaksikin. Varsinkin puoluekokousvalmisteluita, lähtö tapahtuu Turun suuntaan perjantaiaamuna seitsemän jälkeen ja paluu on vasta myöhään lauantai-iltana. Varasin perjantain pekkaseksi, mikä ihme kyllä järjestyi vieläpä vaivoitta käytännössäkin. Päivä alkaa olemaan pulkassa jälleen, ja lopettelen sitten taas tältä erää... Jäipäs lyhyeksi juttu kerrankin!

Heh... Eilen lähettämäni kiertosähköposti on kantanut palautetta jonku verran, ihmiset on ottaneet sen aikalailla tosissaan! Huvittavaa sinänsä, vaikka toisaalta kyllä mä sen tempun voisin in real life vaikka tehdäkin! Siis kysymyshän oli lähdöstä vapaaehtoistöihin määrittelemättömäksi ajaksi määrittelemättömään paikkaan ulkomaille Punaisen Ristin piikkiin erilaisiin humanitäärisiin tehtäviin. Ja lähtö ois ollut jo ensi sunnuntaina. Ohessa oli kyllä kuva "tulevista työtovereista", jonka viimestään luulin paljastaneen postin feikiksi, siinä poseerasi parisen kymmentä uhkeata urosta sortseissaan. :)

Ihan niinkuin täältä nyt noin vaan lähdettäisiin johonkin! Meillä on melkoiset tohinat kd:n paikallisissa asioissa, saatiin eilisessä kokouksessa kasaan "virallinen" johtoryhmä, jonka kanssa aletaan pähkäilemään menneitä vuosia tehokkaammin omaa näkyvyyttä ja paikallista vaikuttamista. Teettänee melkoisesti työtä vapaaehtoisvoimin seuraavan vuoden verran kun kunnallisvaalitkin häämöttävät lähitulevaisuudessa. Meillä oli eilen kaikin puolin hyvä kokous, vaikka olinkin aika pettynyt osanottajien lukumäärään. Kaikki sääntömääräiset asiat käytiin läpi, ja niiden lisäksi puhuttiin edeltäviä kokouksia enemmän sekä valtakunnallisia että paikallisia asioita.

Vaikka kovasti Israelin hiekanpölyiseen auringon paisteeseen kaipaankin, niin tämän hetkisen työtilanteen ja muun elämisen huomioon ottaen on vain elettävä päivä kerrallaan täällä kotomaassa ja odotettava mitä tulevaisuus tuo. Työsopimus täällä Energialla on elokuun loppuun, ja sen jälkeisestä työtilanteesta ei ole vielä aavistustakaan. Nämä suomalaiset pätkätyömarkkinat ei ole kyllä kenenkään etu, koska vaikka työnantaja siitä välillisesti hyötyykin, niin yhteiskunnan tilanteen kautta se vielä pyörähtää porvarinkin nilkkaan. Mutta tähän se vaan on totuttava ja elettävä sen mukaan, ei pitkän tähtäimen suunnitelmia paljon rakennella! Sitä paitsi kyllä sekin jonkun verran vaakakupissa painaa, että on mukava asuinpaikka ja ympärillä tuttu ja turvallinen verkosto ihmisiä joiden elämään tahdon omalta osaltani kuulua.

Pakko kirjottaa nyt tännekin kun joskus täällä asiakaspalvelussa saa niin mainioita puheluita. Tuossa hetki sitten tänne soitti asiakas, jolla itseasiassa olisi ollut asiaa markkinointipäällikölle, hän puhui hieman "huono suomi" ja "bad english", ja hän päätyi sitten palaamaan asiaan myöhemmin. Mutta kovasti tyytyväisenä saamaansa englanninkieliseen palveluun hän iloisesti päätti puhelun rakkauden tunnustuksin: "kiitos kiitos, minä rakastan sinua, minä rakastan sinua!" Hmm... Ei oikein istu suomalaiseen kulttuuriin, mutta toipa tämä tapaus kuitenkin hyvää mieltä sekä minulle että työkavereille! ;) Olisi mielenkiintoista tietää mitä asia koski ja mistä hän soitti, tuntui nimittäin tulevan jostain kaukaa tuo puhelu rätinästä ja huonosta linjasta päätellen...

Tämä päivä kuuluu taas niihin, jolloin on parempi kaikessa hiljaisuudessa vaan näyttää tehokkaalta, kun töitä ei vain oikeasti ole. Esimiestaholta kun ei edelleenkään ole määritelty mulle mitään varsinaista työnkuvaa tai vastuutehtävää, joten odottelen vain että puhelin soisi tai posti kantaisi asiakaskirjeitä. Tämä kahden yhtiön systeemi samassa asiakaspalvelussa kun tuo hieman ongelmia vanhantyyppisen työnjaon suorittamiseen, kun en enää virallisesti ole sen firman palveluksessa jonka töitä olen tähän saakka tehnyt. Niimpä siis hieman epävirallisia reittejä pitkin olen riipinyt hommia toisten delekoimana ja tehnyt kiltisti kaiken mitä pöydälle on kasattu. Näin puolen kuun maisemissa on tyypillisesti kaikkein hiljaisinta, joten valtaosa työkavereista suoriutuu kaikista heille kuuluvista tehtävistä kuitenkin ilman apuani. Nyt vain pidetään matalaa profiilia siihen saakka kun joku tulee nyppimään hihasta!

Uuteen viikkoon

Tervehtyneenä ja viikonlopun levänneenä ollaan taas palattu työmaalle. Empä ole ollut ainoa mahatautinen, lieneekö tarttunut hyperaktiivisesti Sarille kun oli perjantain kotona taudissa ja torstaina sähköpostitse virnuili, että hanskat kädessä mulle kirjottelee kun ei ole ollenkaan varma etteikö tauti noin sähköisesti voisi tarttua. :) Nyt on kuitenkin jo parempi olo Sarillakin, vaikka heikottaa ja pahaa tekee edelleen.

Lauantaipäivää vietettiin ulkoilun ja jääkiekon merkeissä. Aamusta lähdin äitin kanssa torikierrokselle avustavaksi käsipariksi kantamaan ulkokukkasia kuten suuria roikkuvia pekonioita, kuistin ikkunalle pelargonioita ja äitienpäiväksi ruukkuruusuja, yhteensä auton perällinen kukkia. Torireissun jälkeen käytiin onnittelemassa mummia, juotiin aamupäivän pullakahvit Salosella etukäteen äitienpäivän kunniaksi. Sieltä ajeltiin Osaralle nurmialueita haravoimaan Suomi-Venäjä -peliin saakka. Illan suussa vielä jatkettiin kauniissa kevätsäässä pihan siivoamista. Illalla saunan jälkeen istuttiin vielä porukalla seuraamaan Euroviisujen finaalia, ja nukkumaan päästiin vasta reippaasti sunnuntain puolella viisujen päätyttyä.

Äitienpäivää vietettiin Porissa. Aamupäivästä äitin lahjomisen jälkeen lähdettiin ajelemaan Aholoille päin, ja poikettiin syömässä Kiikoisissa abc:n listaherkkuja. Herkuttelu jatkui Ninan kahvipöydässä maistuvien karjalanpiirakoitten ja vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystetyn täytekakun merkeissä. Illalla oli jälleen kisastudio kullasta taistelevien leijonien kannustamiseksi. Paras voitti tälläkin kertaa, Canada vei pokaalin kotiin vaikka Suomen miehet hyvän loppukirin vetivätkin.

Tänäiltana on KD:n kevätkokous meillä paikallisosastolla. Toivottavasti muutkin meidän "johtoryhmästä" muistaa olla paikalla, että saadaan riittävästi päätösvaltaa kokoukseen... Itse oon laistanut yhden tehtävän mikä piti suorittaa ennen kevätkokousta, nimittäin syksyyn sijottuvan, meidän isännöimän piirikokouksen pitopaikan varmistamisen, se olisi ollut hyvä olla tiedossa kevätkokoukseen mennessä. Ehkä ehtisin tänään soittelemaan työpäivän aikana...

Tulin hetki sitten ulkoa haravoimasta, siellä on ihanan keväinen ja lämmin ilma. Kiva kun on jo pirteämpi olo ja jaksaa vähän tehdäkin jotain! Ruokahaluttomuus vaivaa edelleen, joten energiavarastot ei ihan kovin mittaviin suorituksiin kuitenkaan vielä riitä. Eilen netti jumitti enkä ehtinyt kun aamupäivästä pikaisesti poikkemaan koneella, jäi sitten blogiin kirjoittamatta. Mutta eipä täällä mitään erikoista tapahtunut silloinkaan, kovasti pesin pyykkiä (monta koneellista) ja ne kuivuivat ulkona kovassa tuulessa ihan pienessä hetkessä. Hetken päästä pitäisi lähteä kauppareissulle, mustikkakiisseli loppui aamulla eikä oikein muu ole maittanut. Äiti puheli, että mentäisiin käymään Salmenharjussa tervehtimässä metsänistuttajia (iskä ja Manta), mutta katsotaan nyt ehtiikö sitä tässä vielä sinne asti. Tänään illalla olisi meno Tampereen suuntaan Come Home -iltaan, vierailu tulisi olemaan allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta. Palaan taas...

... Ja edelleen sairasvuoteessa... Kävin Ultraxin vastaanotolla työterveyslääkärillä aamupäivästä ja sain loppuviikon sairaslomaa. Jokin virusperäinen tauti tämä kait on, ei tarkempia analyysejä alettu tekemään eikä kai tarviskaan. Alkaa vaan pikkuhiljaa tuntumaan, että ois kiva nauttiakin jostain, mutta kun tuntuu ettei tuo päänsärky hellitä laisinkaan ja se kyllä estää suuremmin iloitsemasta hetkestä. Äh, kait se tämäkin ajan kanssa hellittää, toivottavasti lauantaiksi olisin kunnossa että pääsisin mukaan metsänistutukseen ja sunnuntaina äitienpäiväkahville. Tulin Osaralle viettämään aikaa kun yksin siellä keskustan asunnolla tulee aika niin pitkäksi. Toin mukanani hirmuisen kasan pyykättävää petivaatteine päivineen ja toivon että näitä mukavan näköisiä ilmoja riittäisi vielä niiden kaikkien kuivattamiseen. Toivon vaan kovasti ettei tauti vain enää tarttuisin muihin...

Ehkäpä tämä riittää sairaskertomuksesta tällä erää. Kaikki ajatukset pyörii vaan kurjassa olossa, joten parempi luovuttaa ja mennä lepäileen.

Voin tyytyväisenä todeta, että oli ihan oikea valinta jäädä vielä kotiin parantelemaan täksi päiväksi. Laitoin esimiehelle tekstarin puoli kuuden aikaan aamusta, että olisin ehkäpä keskiviikkona työkunnossa, toivotaan että niin on. Kuitenkin huomattavasti eilisestä piristyneenä olen tänään jaksanut olla jalkeilla valtaosan päivästä, tuulettanut ja vaihtanut petivaatteet. Ruokahalu ei ole vieläkään palannut, mutta olen silti saanut syötyä hiukan ja varmaan siitä juuri sitä puhtia siivoamiseenkin sain. Vielä kun kylpyhuoneen jaksais kuurata, niin voisin ihan rauhassa lepäillä illan ja latautua huomiseen.

Kävin taas kurkkimassa Ninan vuodatuksessa kaikkia ihania pikkiriikkisiä nukkekotikäsitöitä. Miten ihmeessä joku jaksaa kärsivällisesti näpertää noita pienen pieniä leivonnaisia, ensin värjätä massa ja sitten leipoa niistä minimaalisia herkkuja nukkekodin asukeille... Mutta voin kuvitella kuinka kiva Emmin on kulkea äidin kanssa kaupoissa, kun molemmat on yhtä innostuneita niistä pikkuisista leluista ja tavaroista! Mä vain haaveilen että saisin nukkekodin sijaan sisustaa omaa taloa, hirsimökkiä, ruutukuvioisilla verhoilla, pellavaisilla pöytäliinoilla, räsymatoilla...

Taidan mennä keitteleen teetä, oon aikani tässä istunut ja aina välistä seurannut tv7:n antia. Teen jälkeen voisi ottaa tuon kylpyhuoneen työn alle.

Saunan lämmetessä

Kuluuhan se yksi päivä näinkin, vilttiin kääriytyneenä ja villasukat jalassa. Vaakatasossa on ollut kaikkein mielekkäintä viettää aikaa näin neljän seinän sisällä. En ole jaksanut edes postilaatikolla käydä. Koitin iltapäivällä hieman litkiä laihaa sienikeittoa hengenpitimiksi ja totesin sen vieläpä pysyvän kohtuudella sisuksissa. Ruokahalua ei tosin ole ollut laisinkaan, ja pakosta on saanut muutaman lasillisen juotua jotain nestettä pitkin päivää. Hetki sitten keitin tilkan kahvia vain jotta toteaisin päänsäryn johtuvan jostain muusta kun kofeiinin puutteesta, ja kylläpä päätä edelleen särkee. Olen ihan kahden vaiheilla huomisen töihin menon kanssa, kun toisaalta tiedän saavani vain pahoja katseita jos menen toipilaana liian varhain sinne tartuttamaan pöpöä. Huomenna on kuitenkin henkilökunnan vapaa-ajanviettopaikan kevättalkoot jonne olen luvannut osallistua, ja olisin mielelläni lähtenyt sinne pihaa siivoamaan. Omassa pihassa kun on niin vähän laittamista, ja talkootyö on aina ollut mielekästä tällaiselle sosiaaliselle luonteelle. Äiti kyllä pyysi apua kototalon pihan kanssa, joten pääsisin varmasti sinne touhuamaan haravan kanssa vielä tällä viikolla jos nuo talkoot jää osaltani kokematta. Epäilen, että vasta aamulla saan varmemman tuntuman asian tolasta, tämän hetkisestä kunnosta ei vielä osaa päätellä mikä on olo yön jälkeen.

Sauna alkaa kohta olla lämmin. Tekee kovasti mieli istumaan koivuntuoksuisiin löylyihin että tästä hieman virkistyisi. Vielä kun viitsisi vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn, niin tulisi vähän raikkaampi olo.

Sairaana

Ankean maanantai-aamun syynä lienee usein huonosti nukuttu yö. Niin tänäänkin. Mahaa poltteli hieman jo eilen, mutta yön aikana tuli kieriskeltyä lakanoitten välissä milloin viluisesti hytisten, milloin hiestä nihkeänä, ja jo ennen kellon herätystä päätin etten lähde töihin kipeän mahani kanssa. Oikeastaan rehellisen mahataudin oireet ovat melko lievät, enkä tiedä aiheuttaako oksettavan olon tauti vai pelko noroviruksen mahdollisuudesta. Sitä en nyt kaipaisi ollenkaan! Jokatapauksessa vatsaan sattuu ja saan olla tyytyväinen ettei pienessä asunnossani kylpyhuone ole koskaan kovin pitkän matkan päässä.

Viikonlopun sain kuitenkin olla terveenä. Lauantaina visakoivun taimi jos toinenkin sai paikkansa Vahojärven metsissä ja talkooväki viihtyi likemmäs kahdeksan tuntia työmaalla. Äiti touhusi päärakennuksen keittiöllä "Tipi tii tipi tipi tipi tii":n ja muiden yleisradion nostalgisten, tunnelmaan sopivien viisujen säestyksellä ja varmisti meidän työkykyisyytemme riittävällä evästyksellä. Illalla raskaan päivän päätteeksi oli ihana päästä lämpöisiin helliviin löylyihin naistenillan merkeissä, vaikka hieman myöhästyinkin varsinaisilta kutsuilta. Istuimme leppoisasti jutustellen iltaa emännöineen Johannan kanssa iltayöhön saakka ennekuin maltoin lähteä ajelemaan kotia kohden. Sunnuntain aurinkoista iltapäivää vietin kyläillen, illaksi valmistauduttiin kerääntymällä ylistysryhmän kesken kirkolle harjottelemaan ja ääntä avaamaan. Kiponniemen isäntä tuli vierailemaan iltakokoukseemme ja pitikin hyvän puheen.

Potilaan on nyt syytä mennä pitkäkseen odottelemaan että mahan polte hellittäisi. Ajatus ei kulje kunnolla, joten parempi tarinoida uudelleen terveempänä.

Kevätinfo

Viikko on ollut erikoinen. Vapun vietto keskeytti rutiinin kun ajoittui arkipäivälle, eikä tällä viikolla ole ollut kuin kaksi kokonaista työpäivää. Tänään pidettiin konsernin kevätinfo, jossa oli taas perinteiset kalvosulkeiset tunnusluvuista ja tulevaisuuden näkymistä, ja "vapaata keskustelua", joka tarkoitti että paikalle ehtineet esimiehet puhuivat ja muut reilu 60 henkeä kuunteli. Voi että... Saahan ihmisellä olla haaveita? Tuli siellä istuessa kaipaus pääsystä samalle linjalle muiden kuuntelijoiden kanssa - pääsystä vakituiseen työsuhteeseen. Ei tässäkään elämäntilanteessa valittamista ole, mutta on sitä tuolla ajatusten seassa utuisia visioita omasta mökistä pienine maa-alueineen, omasta autosta ja niin edelleen. Varsinkin näin keväällä, kun luonto heräilee ja vuokra-asuntoni pienen pihamaan mullasta nousevat kukkaset muistuttavat tulevista kesäpäivistä, sitä alkaa mieli kaipaamaan johonkin syrjemmälle täältä keskustasta. Tyytyminen se on silti päivään kerrallaan, kullekin ne omat onnensa ja murheensa kuitenkin annetaan.

Päiväkirja unelmaa

Haaveillen ja koristeellisia kovakantisia muistikirjoja käännellen kiertelin tässä taannoin kirjakauppiaitten hyllyviidakoissa ja muistelin kuinka pienenä tyttönä kirjailin kevyellä lukolla suojattuun päiväkirjaan romanttisia koukeroita. Päiväkirjoja tuli ja meni niihin aikoihin, useimmat varmaan poltettiin ettei niiden sisältämät salaisuudet valuisi ulkopuolisten silmiin. Jälkeenpäin harmittaa ettei niitä vain säilönyt visusti talteen. Kuvittelen itseni vanhana nutturapäisenä kiikkustuolissa selailemassa huolella kirjotettua, epäsäänöllisenkin säännöllisesti päivitettyä kirjaa, jonka sivuilla viivähtäisi muistelmissaan.

Hmmm... Milloin musta tuli romantikko? Maailma muuttuu ja minä sen mukana, kai se vaan on tunnustettava että se vaalean roosa puoli minusta on kuitenkin olemassa!

Vaikea ennustaa olenko tämän blogin suhteen yhtään sen ahkerampi kuin edellisen, ja turha alkaa etsimään koottuja selityksiä lukuisista olemattomista kiireistäni joilla jotenkin peittelisin saamattomuuttani. Yritän tehdä näistä sivuista niin oman näköiseni kun osaan ja tulla tänne vuodattamaan syntyjä syviä, lähinnä pitääkseni itselleni sitä kaivattua päiväkirjaa hamaan takakanteensa saakka.