Kynnet lyhenee...

Töissä ressi jatkuu. Kun yksi ongelma laimenee, uutta pukkaa. Mä oon käyttäny karkkiautomaattiin jo kaikki kolikkoni, lievää stressisyömistä ilmassa, ja perästähän se sit näkyy ja kuuluu varmasti. Kunhan en tulis kipeeksi, ulkona nimittäin sataa ja on aina hienoinen riski kastua jälleen läpimäräksi. En oo käynyt kunnon ruokakaupoilla aikoihin ja ravinto on ollut tosi yksipuolista ja sisältänyt paljon kahvia... Saa nähdä missä kunnossa sitä ollaan siinä vaiheessa kun pitäs kouluun lähteä!

Mutta juhannus meni hienosti. Meillä oli ihanat ilmat ja kiva porukka, näin muitakin tuttujakin muutamia. Tällä viikolla alkaa satahämesoit ja aktiolaisryhmä saapuu taas vieraiksi srk:lle keskiviikkona. Tänään olis kirkolla yks kokous, johon pitkästä aikaa olis kiva osallistua, pääsis vähän rauhottuun tän työmeiningin pyörityksestä...

Sanoin tänään irti vuokrasopimuksenikin. En oo vieläkään tosin saanut ketään kiinni Santalasta jotta olisin voinut varata paikan asuntolasta, mutta yritän ahkerasti soitella toimistolle asian korjaamiseksi. Eiköhän kaikki järjesty vielä...

Juhannusviikko!

Mitenkäs mä ajattelinkaan, että nyt tämän uuden blogin aikaan sitten varmalla käyn kirjottamassa päivittäin kuulumisia. No, jos totta puhutaan, olisin mielelläni vaikka käynytkin purkamassa tuntoja, mutta ei ole kyllä revennyt energiaa laisinkaan siihen näiden työpäivien jälkeen saati sitten aikana! Meillä on lievä paniikki ollut toimistolla jo yli viikon, lomat painaa päälle ja varahenkilöstressi kuluttaa yhtä jos toista työntekijää. Mulla itelläni lähes triplaantu työmäärä tällä viikolla, mutta Luojan kiitos enää ei juhannuksen takia puhelimet soi ihan niin tiuhaan kun tähän saakka. Ehtii hieman hengähtää... Eilen kyllä illalla jo tuntu siltä, että pää hajoo, ei voinu kun maata hiljaa paikallaan ja yrittää positivoida ajatuksia ettei romahtaisi. Kaverit katteli huolestuneena vierestä...

Eilen oli Satulla kauneudenhoitokutsut, amwayhin kuuluvan Artistryn tuotesarjan kosmetiikkaa. Amway kyllä kieltämättä teki vaikutuksen kaikella tuoteteknologiaan ja yritystoimintaan liittyvällä brassailulla, on kuulemma maailman vanhin verkostomarkkinointiyritys. Vuodesta 1964 toiminut ja liikevaihtoansa vuosittain kasvattanut maailman laajuinen firma vois tuon esittelyn perusteella mainostaa: "Meillä tehdään rikkaita ihmisiä"... Tällä hetkellä amway toimii pääasiassa nettikauppana, ja kattaa tarjonnallaan HobbyHall-tyyppisesti kaikkea kaikille, sillä erotuksella että kaikki tuotteet on saman yrityksen erityisessä tuotesuunnittelussa hiottuja, luontoystävällisiä ja huippuraaka-aineista valmistettuja amwayn omia tuotteita. Täytyy silti sanoa, etten oo kyllä koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta. Kyllä sitä tavaraa maailmaan mahtuu... Jos jonkin näköstä... Ihan mielenkiintoinen silti, sekä tuotteittensa puolesta että ansaitsemismahdollisuutena, koska sillä ihan oikeasti monet suomalaisetkin tienaavat jopa 40 t€ vuodessa... Keskimääräinen jälleenmyyjän tienisti (nyt puhutaan niistä, jotka oikeasti panostavat toimintaan omalla toiminimellä tehden tätä viikkotyönään n 30 h viikossa) on pari tuhatta euroa kuukaudessa, ja tähän pitää huomioida se, että kaikki sieltä itse omaan käyttöön hankitut tuotteet on jo tuosta summasta miinustettuja. Eli. Jos haluat erilaisen työn, ja olla oman itsesi pomona, go for it...

Mitäs viikon aikana taas on tapahtunut... Viikonloppu meni nopeasti, perjantaina lähdi töitten jälkeen Eevalle, poikettiin yhdessä puodissa josta ostin kivan jakun, ja jatkettiin niiden uudelle asunnolle saunomaan ja iltaa istumaan. Lauantaina haettiin Saaralle Raisiosta aika paska kulkuneuvo ja illalla oli saunailta Visaloilla, jonka jälkeen menin Osaralle yöksi Mantan kaveriksi kun porukat oli reissussa. Sunnuntaina juhlittiin parit rippijuhlat, ja maanantaina käytiin vielä rassaamassa Vahossa asuntovaunua, tiistaina auttelin Riikkaa muuttohommissa ja tehtiin Essin kanssa puolentoista tunnin iltalenkki. Siinä varmaan ne tärkeimmät... Tulevasta juhannuksesta sen verran, että vaunu + osa porukasta lähtee jo tänään Keuruulle, itse ajelen Katan kanssa sinne huomenna perästä. Siellä sitten oleskellaan sunnuntaihin tällätietoa, jos ei hirveesti ala kyllästyttään tai vauvu tursuaan ihmisistä. Mutta nyt mä menen ruokkikselle, ja sitten jatkan hommia joita mun ois oikeesti pitänyt tehdä tämäkin aika... =/

Linnavuori

Historian lehtien havinaa...

Suomen vanhin linna, Ikaalisten Iso-Röyhiössä sijaitseva Arasalon linna - tai rauniot jotka siitä ovat vielä jäljellä - on sangen mielenkiintoinen retkipaikka. Käytiin siellä Miikan kanssa eilen, ja totesin, että paikka on ehkä spookympi kuin äkkiä voisi kuvitella. En ehkä suosittelisi sinne poikkeemista pienten lapsien kanssa tai huonojalkaisen toverin kanssa, pudotus vuoren laelta on nimittäin melki joka suuntaan melkoisen huima. Paikalta on aivan upeat näköalat, ja silloin viikinkien aikaan luulisin sen olleen vielä avarampi, ehkäpä esi-isämme hakkasivat rinteillä kasvavat puut linnakkeen rakennusmateriaaliksi. Vuorelta avautuva näkymä on täytynyt olla säteeltään useita kilometrejä, ja ainakin sinne sytytetty roihu vihollisen lähestyessä on hälyttänyt asukkaat pakenemaan turvapaikkoihinsa pitkienkin matkojen päästä. Outoa, että paikalliset eivät tänäpäivänä ole paikasta sen tietoisempia kuin ovat, kun en kenenkään ole koskaan kuullut puhuvan vuoresta.

Paikallishistorian kurssilla kerrottiin, että linnake olisi ehkä Suomen vanhin. Tieto perustuu tutkittuihin tosiasioihin siitä, että Suomessa asutus on keskittynyt vain tiettyjen vesistöjen alueille, ja tämä Suur-Kyröksi kutsuttu alue on ollut yksi varhaisimmista asutetuista seuduista koko maassa. Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että Arasalossa on ollut asutusta viikinkien aikaan, ja viikinkien kulkureittien historiaa selvittäessä on voitu tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä vuosisataa on eletty kun linnake on alunperin rakennettu.

Tänä päivänä koko vuori on sangen luonnonmukaisessa tilassa. Myrsyissä kaatuneita puun runkoja ei ole vuosikausiin raivattu, ja kapea polun tapainen näyttää lähinnä satunnaisten marjastajien käyttämältä. Ei uskoisi, että kyseessä on historiallinen nähtävyys, kansallinen ja maisemallinen rikkaus, josta pääsisi ilmaiseksi nauttimaan jos tietäisi sen olemassa olosta. Jotenkin salaperäiseksi asian tekee juuri se, ettei linnasta juuri tiedetä, edes nettiin perustetut muinaislinnatutkimukset eivät kerro Arasalon linnasta mitään. Harmi. Olis tosi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea linnasta on saatu selville, spekulaatioita myöten. Ne ne parhaita useimmiten onkin! ;)

Jumissa

Miksihän ihmisaivojen pitää joskus jumittaa niin raskaasti. Tuntuu että pään sisässä olevat ajatukset kiertäis kehää, olis jotenkin kangistuneet kiertään samaa vanhaa ja kulunutta rataa, eikä pääsis loikkaan siitä millään pois. Mitenhän sen kierron katkasis ajoissa... Hmmm. Toisinaan on aikoja että pää tuntuu ihan oikeestikin melko selvältä ja ajatukset positiivisilta ja kirkkailta, mut miten voi olla ettei tarvii isookaan tönäsyä - välillä tuntuu, että pieni puhalluskin sopivasta suunnasta auttaa - niin taas ollaan kehäraakkina. Yäk. Mä en jaksais millään enää käydä noita ajatuksia läpi ainootakaan kertaa, kun ei siitä mitään hyötyä ole...

Viikonloppu oli virkistävä. En ottanut ressiä mistään, olin vaan. Lauantaina kävin äitin kanssa kaupoilla ja juomassa aamukahvit kosken torilla. Iltapäiväksi menin töihin yrittäjien järjestämään toritapahtumaan tähän Ikaalisten torille, meillä oli siinä lämpöisissä merkeissä ihan puuhakas iltapäivä. Illalla lököttelin porukoilla saunassa ja nautiskelin grilliherkkuja, makkaraa, maissintähkiä, aurajuustolla ja pekonilla täytettyjä tomaatteja ja herkkusieniä... Eilen sunnuntaina käytiin Salmenharjussa ja hakemassa Luhalahdesta Toukosen meidän kulmilla kaatama kettu. Siis täytettynä. Manta sai hepulin kun näki sen kotona, ja varmaan vieläkin kiertää pälyilemässä sitä, luulee varmaan että se hyppää sieltä minä hetkenä tahansa jonkun laumanjäsenen kimppuun... :)

Kävin juuri parin tunnin lenkillä. Nyt pitää vielä nauttia kuivista keleistä kun loppuviikoksi onkin sitten luvattu kylmää ja sateita. Just kun mä pääsin capri- ja toppivireeseen. Ei voi aina voittaa. Kello tulee puol ykstoista ja sain juuri hörpättyä pohjat iltateestä. Väsyttää ihan vietävästi...

Baruch haba beshem Adonai...

Viikonloppua ja aurinkoon pääsyä odotellessa täällä viileissä sisätiloissa ja koitan ottaa kaiken ilon irti työpäivistä. Eilen täällä kävi joku säätämässä ilmastointia ja tänään on kuin onkin lämpötila laskenut 23,6 asteeseen siitä 27:sta. Tosin mä en valittanut siitäkään lämpötilasta, kun ite joudun aina pitään pitkähihasta päällä näillä normaaleilla keleillä, tää ilmastointi tekee semmosen vedon että muuten palelee.

Saatiin tiistaina vaunu pestyä. Meni semmonen reilu tunti pesupuuhassa ja jotenkin tuntu ettei se nyt ihan hirveesti kummentunu... Sisältä se varmaan enemmän on ollut laittamisen tarpeessa, mut Miika ja Riikka oli sen joku aika sitten siivonnu jo hyväksi. Vielä patjat ja verhot niin se on vallan mukava majotuspaikka meijän rymyporukalle... :)

Käytiin eilen äitin ja Saaran kanssa kattomassa pikku Topia Salosella, ja kun mentiin sinne niin poika oli päiväunilla. Kesken unien kun heräsi, niin meni likemmäs kolme varttia ennenkun Topi uskalsi mummin sylistä pikkusen liikkua, ja siinä sitten vasta pikkasta ennen lähtöä Topi alkoi leikkimään ja seurustelemaan emidän kanssa. Voi että sitä vierastutti niin kovasti tätit ja mummut ettei meinannut mitään tulla! :) Mutta kun vauhtiin pääsi, niin kovasti löytyy vauhtia pienestä miehestä! Ja ne ilmeet... Ja päristelyt! Tätit oli ihan myytyjä! ;)

Tänään Elisabet tuo lisää kippoja kaappeihini. Mikä lie operaatio kuukauden päästä kun pitäs alkaa pakkailemaan tavaroita ja roudaan säilytykseen, kun kokoajan nurkkiin pukkaa lisää kamaa. Täytyy varmaan toisesta päästä jo laittaa kirpparille vanhoja, ei kai se muukaan auta!

Nyt jatkuu taas työt, vielä hetken aikaa päivää jäljellä.

Ei me sitten eilen päästykään lähtemään vaununlaittoon. Ei ollut kuulemma tarpeeksi lähellä vesipistettä, että ei oltaisi saatu vesiliitäntää painepesuriin. Onneksi siis on semmonen lainassa ettei tarvi käsin alkaa hinkaamaan! Tänään Ilkka oli luvannu siirtää vaunun paremmalle paikalle, niin että mennäänkin sitten vasta tänään sinne.

Eilen käytiin sitten Miikan kanssa vaan vapsussa kunnei sinne Vahoon sitten lähdettykään, ja nähtiin siellä tuttuja! Viimesyksyn Israelin reissulla paremmin tutuiksi tulleet Kaisa ja Antti oli tulleet poikkeemaan kotimaisemissa ja eksyttiin samaan aikaan kaupoille. Oli ihana nähdä niitä pitkästä aikaa, ja tuli taas ihan fiilis lähteä Isareliin... :) Mua kyllä vähän pisti nolottaan kun tosiaan oltiin Miikan kanssa kahestaan liikenteessä ja sit nähtiin vanhoja tuttuja, kun voi aavistaa mitä ne ajatteli asiasta... Ilmeet oli hieman hämmentyneitä. Ja sit vielä niittinä Miikan porukat pelmahti vapsun pihaan parahiksi ja musta tuntu että ne vähän virnisteli meille. Kauhistus... Vierastan aikalailla ajatusta... Enkä kyllä yhtään haluais kenellekään selitellä asian laitaa, niin viaton kun se onkin... Näin pienellä paikkakunnalla kun jututkin usein liikkuu nopeemmin mitä arvaakaan. -_-

Loppuviikoksi on luvattu kivoja kelejä! Onneksi päivät on niin pitkiä että ehtii nauttimaan auringosta töitten jälkeenkin vielä. Lauantainakin oon luvannut olla töissä, yhestä eteenpäin toritapahtumassa täällä Ikaalisissa. Täällä on joku paikallisten yrittäjien tempaus johon ollaan osallistumassa, ja mulle heitettiin nakki (en laita kyllä yhtään vastaan, lauantailisäthän siitä pukkaa;).

Ilmotin eilen esimiehelleni että lähden syksyllä opiskeleen teologiseen. Tuula oli tosi positiivinen ja onnitteli kovasti pääsystä, sanoi että kuulostaa varsin sopivalta alalta mulle. Sovittiin että pidän elokuun viimesen viikon lomapäivistä vapaana joten pääsen sitten alottaan koulun samaan aikaan kun muut. Tällä hetkellä näyttäis etten silti pääse osallistuun sille leirille, mikä on tarkotettu kaikille uusille tulokkaille, mutta eipä tuo hirveästi tahtia haitanne... Mieluummin tienaan vielä sen aikaa, kun luulis sitä sitten tutustuvan porukkaan ihan kohtalaisesti koulun alkaessakin. Mut voihan tilanne vielä muuttuakin, jos vaikka sais pekkasista ja jämälomapäivistä koottua sen viikon verran vapaita! :)

Lämmintä piisaa! Viikonloppuna oli aivan ihanat ilmat, ja lauantain ylioppilasjuhlat kahlattiin hyvällä fiiliksellä läpi. Kolmet juhlat, kolmet yo-kakut ja muut herkut tais jäädä muistoksi vyötärölle, ettei tarvi heti unohtaa tuoreita ylioppineita. Mutta sai sitä sentään muutakin viikonloppuna tehtyä, lauantaiaamu meni pyykin pesussa ja illalla vielä grillailtiin Osaralla. Ihan viimeiseksi lauantai-iltana lähdettiin lakkijatkoille Miikan ja Riikan kanssa, Riikka kun lähti eilen sitten vielä kahdeksi viikoksi mökkeilemään itä-Suomeen. Ei sitä vanhat kovin myöhään jaksa enää heilua, joten yhden aikaan oltiin jo kotona. Käytiin vaan ajelemassa, syömässä ja Inkulan sillan alla vakoilemassa lepakoita. :)

Sunnuntain vietin valtaosaltaan pihalla auringossa, aamupäivällä istuskeltiin äitin kanssa freetimecenterin edustalla ja kuunneltiin omenapuun ympärillä pörrääviä kimalaisia. Iltapäivällä käytiin Salosella jäätelöllä ja hyödynnettiin sielläkin "ulko-olohuonetta", pihakeinua ja aurinkotuoleja. Illalla kirkon jälkeen lähdettiin vielä Essin kanssa koiria viemään, heitettiin puolentoista tunnin lenkki ja käytiin vielä Sammissa iltateellä kun ei enempää kävellä viitsitty.

Tänään tuli töihin uusia kesätyöntekijöitä ja tuli siitäkin ihan kesäinen fiilis. Tosin kovasti olis hinku päästä jo ulos, siellä kun on niin ihanan lämpöisen näköistä ja olis kiva ruskettaa itseensä mieluummin kun istua ilmastoidussa konttorissa neuletakki päällä... Eilen tosin sain kuitenkin poltettua selkääni, vaikkei päivällä siitä ollut kyllä mitään tietoa. Illalla kun vilkasin peiliin, niin huomasin kuinka järkyttävät kirkaanpunaiset raidat olin selkääni päivän aikana saanut, mutta kipeäksi se ei silti oo äitynyt. Ehdin jo niin kehumaan kotoväelle, että mä en oo sit yhtään palanut, mutta taisin juhlia liian aikaisin... ;)

Tänäiltana ollaan kaiketi lähdössä Miikan kanssa peseen yhtä asuntovaunua Vahoon. Meijän olis tarkotus lähteä sillä juhannusreissuun Keuruun suuntaan, mutta koska se on seissyt pari vuotta kylmillään ja on aika karmeessa kunnossa, niin tarvii vähän nähdä vaivaa ennenkun voi majottua sinne. Saa nähdä mitä me saadaan aikaseks siellä kun ei oo kumpaakaan pituudella pilattu... Minkämoisten telineitten avulla me se sitten pestään, jää nähtäväksi! :)